Melkoista metatyötä

Minäkin haluan osallistua toimittaja Jenny Lehtisen paljon ajatuksia herättäneeseen metatyökeskusteluun. Tämän postauksen kysymykset kopioin Karuselli-blogista, joka puolestaan oli napannut ne Uraäidin tontilta. 

Metatyö on juuri sitä työtä, jonka määrää (ja turhauttavaa luonnetta) muistan omankin äitini lapsuudessani päivitelleen: kyseessä on kaikki se näkymätön työ, jota perheissä tehdään, että saadaan arki rullaamaan jouhevasti. Usein metatyössä on rasittavinta nimenomaan se, miten paljon se kuormittaa aivoja: jossain tuolla aivojeni sopukoissa on tälläkin hetkellä käynnissä monta erilaista metatyöprosessia liittyen esimerkiksi joulunviettoon, lasten kerhoihin, siivoamiseen ja raha-asioihin.

Nyt kun käyn itse töissä ja mies hoitaa lapsia kotona, olen pistänyt merkille, että aiempaa isompi osa metatyöstäkin on siirtynyt miehen harteille. Esimerkiksi viikoittaisen ruokalistan laatiminen, ruokaostosten tilaaminen netistä ja niiden noutaminen kaupasta on pikkuhiljaa muuttunut täysin mieheni hommaksi. Pari viime viikkoa on itse asiassa mennyt sillä lailla, että kun olen tullut töistä kotiin, en ole tiennyt, mitä meillä tulisi olemaan ruoaksi – aina sieltä joku herkullinen tuoksu leijailee vastaan, kun eteiseen astun. 

Siitäkin huolimatta, että meillä mies todellakin kantaa metatöistä vähintään oman osansa, aivoissani raksuttaa koko ajan jokin (lapsiperhe)arkeen liittyvä prosessi. Ja kyllä se jatkuva metatyön tekeminen tosiaan uuvuttaa aivan kuten Lehtinen jutussaan totesikin. 

Mutta katsotaanpa, jakautuuko metatyö meillä ollenkaan tasaisesti. Vastasin kysymyksiin ensin itse ja pyysin sitten miestä käymään ne läpi ja kommentoimaan, jos hän olisi jostain asiasta eri mieltä, mutta samoilla linjoilla näköjään ollaan.

Kumpi muistaa, että huomenna on pyhäpäivä eikä kauppa ole auki?

Molemmat.

Kumpi siivoaa ruuanlaiton jälkeen?

Yleensä mies, samalla kun minä pidän lapset pois jaloista.

Kumpi viikkaa puhtaat pyykin kaappiin?

Minä varmaan useammin, lasten ”avustuksella”. 

Kumpi maksaa laskut?

Minä. On helpompaa, että toinen hoitaa kaikki laskut, vaikka yhteisistä rahoista ne maksetaankin. 

Kuka öljyää polkupyörän kettingit?

Mies. 

Kumpi huomaa asunnon remonttitarpeen?

Hmm, mies varmaan huomaa, jos on oikeasti jotain, mihin pitäisi puuttua. Mutta tykkäämme haaveilla ja ideoida yhdessä sisustukseen liittyviä juttuja.

Kumpi pitää huolta siitä, että astioita on puhtaana?

Enimmäkseen mies. 

Kumpi vaihtaa palaneen lampun?

Mies. 

Kumpi tuntee lapsen kaverit?

Molemmat.

Kumpi hankkii lahjan lapsen kaverisynttäreille?

Minä.

Kumpi kerää tavarat illalla pois lattioilta?

Teemme tämän operaation usein kaikki yhdessä (siten, että minä ja mies keräämme, esikoinen kulkee perässämme höpöttäen ja auttaen ja kuopus pyrkii vimmoissaan levittämään kaikki tilpehöörit saman tien takaisin lattialle). 

Kumpi ostaa uudet hammasharjat?

Kumpi vain sattuu ensiksi muistamaan. Viimeksi mies.

Kumpi laittaa enemmän ruokaa?

Tällä hetkellä mies, aikaisemmin minä. Eli siis se, joka on kotona lasten kanssa.

Kumpi huomaa pieneksi jääneet kurahousut?

Molemmat. Mutta uskoisin, että minulla on parempi yleiskuva siitä, mitä vaatteita on varastossa ja mitä puuttuu.

Kumpi laittaa kiertoon pieneksi jääneet lastenvaatteet?

Minä. (Tai molemmat yhdessä.)

Kumpi neuvottelee perheen yhteiset lainat pankissa?

Molemmat yhdessä, jos lainatarpeita tulisi.

Kumpi avaa hajulukon?

Mies.

Kumpi tekee sähkösopimuksen?

Minä. (Tässähän muodostuu selkeä kaava – mies hoitaa enemmän käytännön asioita ja minä paperiasioita.)

Kumpi vie metallijätteet kierrätykseen?

Mies. Hän vie muutenkin roskia ulos useammin kuin minä, ja tämä on kyllä asia, jossa minun pitäisi skarpata, varsinkin kun minun olisi niin helppo napata roskapussi mukaani aamulla töihin lähtiessäni. 

Kumpi leikkaa nurmikon?

Ei kumpikaan (ei tarvitse). 

Kumpi muistaa katsastaa auton?

Mies (ja hän hoitaa muutkin autoon liittyvät käytännön asiat).

Kumpi varaa neuvola-ajat?

Tähän asti se olen ollut minä, mutta saattaa olla, että miehen täytyy varata kuopuksen puolitoistavuotisneuvola tammikuulle, koska neuvolaan ei noin vain soitetakaan (siellä on tunnin soittoaika iltapäivisin, mutta usein linjan vapautumista saa tovin odotella). Minä olen kyllä varmaan se, joka huolehtii, että ajat tulee varattua. Neuvolassa käymme yleensä koko perhe yhdessä, mutta esimerkiksi kuopuksen suuhygienistikäynnille ensi kuussa en pääse (enkä kyllä sinne erityisemmin olisi tunkemassakaan).

Kumpi hankkii joululahjat lasten isovanhemmille?

Molemmat yhdessä.

Kumpi huolehtii lapsen hiukset siistiksi ennen kyläilyä?

Kumpi vain, ehkä useammin minä.

Kumpi nukuttaa lapset? 

Hoidamme iltapalan, -pesut ja -sadun yhdessä, sen jälkeen mies jää vielä hetkeksi lukemaan sänkyyn, että esikoisella on turvallisempi olo nukahtaa. Tämä on vähän nyt lipsunut tällaiseksi, kun esikoisen mielikuvitus on entisestään vilkastunut. Tai siitä se siis alkoi, nyt kyse on varmaan enää vain siitä, että tällä tavalla kaikki pääsevät helpommalla. Minäkin jään aina välillä sänkyyn lueskelemaan, mutta yleensä teemme näin päin sen takia, että minulla on asioita hoidettavana tietokoneella. (Kuten nytkin. Tärkeää päästä kirjoittamaan postausta…)

—-

Kyllä tämä meidän metatyöskentelymme aika tasaväkiseltä vaikuttaa. Mutta tasaväkistä ja -arvoista elämää me muutenkin vietämme, hoitaen ja huoltaen lapsia ja asioita omalla, meille sopivalla tyylillämme. 

Rupesin muuten miettimään, että onkohan metatyön epäreilussa jakautumisessa kyse osittain myös siitä, että miehille ei haluta tai uskalleta antaa ns. vapaita käsiä hoitaa niitä metatyötä vaativia asioita? Itse olen ainakin huomannut, että kun en olekaan enää se, joka on päivät lasten kanssa kotona, minun on helpompi antaa miehen häärätä hänelle sopivalla tavalla, vaikkei se tapa olisikaan välttämättä se, jonka itse valitsisin. 

Miten metatyö teidän huushollissanne jakautuu? :)