Jälkijuna se täällä puksuttaa

Olemme mieheni kanssa löytäneet Netflixistä meille aivan uuden tuttavuuden, Modern Familyn. Ehdimme yleensä katsomaan ainakin yhden jakson tätä hauskaa komediaa esikoisen nukahdettua ja ennen kuin vauva ensimmäisen kerran parahtaa ilmavaivojensa takia. Monelle muulle Modern Family taitaakin olla jo melkoisen tuttu juttu.

Tajusinkin tässä hiljattain edellä mainitun sarjan hauskoille hahmoille hihitellessäni, että mitä tulee suosittuihin TV-sarjoihin, puksuttelen usein jälkijunassa niitä katsomaan. En olisi ehkä vieläkään katsonut jaksoakaan kaikkien aikojen lempisarjastani, Gilmoren tytöistä, jos siskoni ei olisi suositellut sarjaa minulle. Hänkin katsoi sarjan vasta sen päättymisen jälkeen, joten siinä vaiheessa, kun itse koukutuin Stars Hollow’n tapahtumien seuraamiseen, sarjan päättymisestä oli vierähtänyt jo kolmisen vuotta. Siskoni taisi vinkata meille aikoinaan myös Greyn anatomiastaTsuku tsuku, jälkijuna puksuttaa. 

Ensisilmäyksellä-sarjaakaan en ole koskaan seurannut suomalaisilta kanavilta vaan löysin sarjan pari vuotta sitten vähän sattumalta ostettuani summamutikassa ensimmäisen tuotantokauden, enkä pitkään aikaan edes tajunnut, että joku muukin on voinut kuulla tästä ”löydöstäni”. Nyt omistan kaikki kahdeksan julkaistua kautta ja odotan kärsimättömänä, että viimeinenkin kausi ilmestyy DVD:nä. 

Nokkelan Veronica Marsin olemassaolosta en varmaan tietäisi vieläkään mitään, ellen olisi lukenut Eeva Kolun hehkutuspostausta sarjaan liittyen. Tsuku tsuku, puks.

Toisaalta täällä jälkijunassa on aika leppoisaa ja hauskaa, ja olenkin tyytyväinen siitä, että löysimme Modern Familyn vasta nyt: se on aivan täydellinen sarja rentouttamaan mieltä tämän välillä raskaan lapsiperhearjen keskellä.

P.s. Koska seuraan säännöllisesti The Variety Show -blogia, uskon, että matkantekoni jälkijunassa alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Maria S:n kirjoittaman blogin ansiosta rupesin seuraamaan esimerkiksi Sydänmailla-sarjaa heti ensiesityksestä lähtien; tuskinpa olisin siitäkään sarjasta vielä edes tietoinen ilman tuota mahtavaa blogia.

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat Höpsöä

Tänään olen…

…syönyt (ensi)aamupalaksi rivin suklaata ja juonut kolme kupillista kahvia.

…imettänyt, imettänyt ja imettänyt ja googlettanut ”vauva kolme viikkoa tiheän imun kausi”.

…antanut taas esikoiselle lounaaksi jonkun toisen äidin tekemiä einesporkkanalättyjä ja raejuustoa.

…jäänyt hiuksistani kiinni pyykinkuivaustelineeseen.

…haaveillut, että voisin vain koko ajan juoda kahvia ja syödä suklaata.

…nukuttanut esikoisen yllättävän helposti päiväunille laulamalla Sinistä unta ja silittämällä tytön pyynnöstä tämän oikeaa pohjetta (koko nukutustouhuun meni vain viisi minuuttia kiukkukohtauksineen kaikkineen! Jee!).

…ollut huuli pyöreänä, kun mies kertoi, että tytön kumpparit ovat jääneet tälle jo pieniksi.

…kantanut kitiseväistä vauvaa ympäri asuntoamme ja laulanut itse keksimääni tuutulaulua.

…katsonut huonon omantunnon soimatessa, miten mies kasaa olkkarissa niin sanottua koliikkikeinua. 

Koliikkikeinusta lisää myöhemmin, sitten kun (ehkä, toivottavasti) olen päässyt eroon siitä tunteesta, että olen myynyt sieluni ja lastenkin sielut paholaiselle ja sabotoinut vauvani motorisen kehityksen ennen kuin se on kunnolla edes alkanutkaan.

P.s. Vaikka puhunkin koliikkikeinusta, vauvallamme ei ainakaan vielä vaikuttaisi olevan koliikkia vaan ihan ”tavallisia” vääntöjä. Mutta eivät nekään tietenkään kivalta tunnu, eivät vauvan mielestä, eivätkä meidän muidenkaan mielestä.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe