Perjantai tarjoili parikin yllätystä. Niistä ensimmäinen oli se, että sain iltapäivällä pienimuotoisen päänhajoamis-/energiapuuskan, jonka siivittämänä tilasin ukin kyyditsemään minut ja tytön mieheni työpaikalle, josta jatkoimme miehen työpäivän päätyttyä Myllyyn. Olin miettinyt, että helpostihan me jaksamme tytön kanssa pari tuntia odotella miehen työpäivän loppumista, mutta en ollut ottanut huomioon sitä, miten riemuissaan tyttö olisi isänsä työpaikalla ja miten vaivalloista on viimeisillään raskaana ollessaan juosta vilkkaan kaksivuotiaan perässä. Olin suurieleisesti ilmoittanut miehelleni, että joo, mennään Myllyyn kaikki yhdessä sitten, kun pääset töistä, käydään nopeasti jossain syömässä ja kierrellään sitten vähän kauppoja! No, loppujen lopuksi siinä kävi niin, että söimme kyllä nopeasti jossain (Rosso Expressissä) mutta sen jälkeen en jaksanut kurkistaa kuin pariin liikkeeseen, minkä jälkeen lantionseutuni ja pohkeeni anelivat armoa. 

Toinen yllätys olikin sitten hyvin mieluisa: notkuin tietokoneen ääressä puoli kahdeksalta illalla, kun ulko-oveen koputettiin. Epäluuloisena kävin kurkkaamassa ovisilmästä, että kuka kumma siellä koputtelee, enkä ensin meinannut uskaltaa avata ovea ollenkaan, koska ovisilmä oli peitetty. Mies kuitenkin totesi sohvalta sen verran tyynesti, että avaa vain, että uskaltauduin raottamaan ovea – ja rappukäytävässä olivatkin minun pikkusiskoni ja äitini! He toivottivat hyvää baby showeria, antoivat muutaman kassillisen aivan ihania vauvanvaatteita ja -tarvikkeita (sekä Kick-lakritsitoffeeta ja Lontoon rakeita!) ja ilmoittivat, että puoli yhdeksältä on pöytävaraus Pinellassa. Söin herkullista kantarellirisottoa ja uskaltauduin tilaamaan alkoholittoman oluen, vaikka aika ajoin koinkin oloni kiusalliseksi, kun mietin, että luulevatkohan muut asiakkaat, että juon oikeaa olutta. Päätin kuitenkin olla stressaamatta asiasta liikaa, koska tärkeintähän on se, että itse tietää, mitä omassa lasissa on.

(Minun oli tarkoitus ottaa kuva niistä suloistakin suloisemmista vauvanvaatteista, joita äiti ja siskoni toivat, mutta osa vaatteista kuivuu jo narulla ja osa pyörii pyykkikoneessa. )

Eilen vietimmekin sitten hauskan pihapäivän tytön serkkulassa (siskoni luona). Päivän päätteeksi kärsin niin kivuliaista sukkapuikkovihlaisuista, että hädin tuskin pääsin autoon omin jaloin. Olo on nytkin vähän tööt, mutta silti tekisi mieli mennä vähän kauppoja kiertelemään ja johonkin kahville. Ja näin me todennäköisesti teemmekin, koska miehelläni on vapaapäivä. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!