Rv 38+6: sairaalakassin pakkaamista

Kun lähdin synnyttämään esikoistani, sairaalakassin virkaa toimitti varmastikin yksi maailman rumimmista laukuista: miehen vanha, harmaa ja kulahtanut putkikassi. Tällä kertaa päätin jo alkuraskaudessa haluavani jonkun nätimmän laukun, vaikka eihän sillä laukun ulkonäöllä ole oikeasti mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun tositoimiin päästään. Mutta tässä kotona kärvistellessäni ja hikoillessani on kivempi pakkailla hygieniatarvikkeita ja vauvan pikkuruisia kotiutumisvaatteita johonkin nättiin laukkuun kuin siihen kaurapuuron väriseen ankeuskassiin, jonka jostain syystä viime kerralla valitsin. 

Sairaalakassin valinta olikin loppujen lopuksi aika hankalaa, koska vaikka minulla on vino pino kauniita ja ihania käsi- ja olkalaukkuja, minulla ei ole ainuttakaan kivannäköistä ja sopivan kokoista matkakassia. Päätin lopulta tunkea ne muutamat sairaalassa tarvitsemani jutut tähän Cubuksen rennon kesäiseen laukkuun, jonka ostin viime vuonna Tukholmasta:

wp_20140715_07_10_35_pro.jpg

Laukku vetää yllättävän paljon tavaraa sisäänsä, sillä olen onnistunut mahduttamaan sinne jo seuraavat hyödykkeet: Marimekon toilettilaukun tarvikkeineen, alusvaatteita, imetysliivit, sukat, pienen lahjan vauvalta tytölle sekä kotiutumisvaatteet niin itselleni kuin vauvallekin. H-hetken koittaessa tungen mukaan vielä kännykän, laturin, Kindlen, pari pillimehua, suklaata ja neuvolakortin.

Minun olisi hiukan tehnyt mieli valita sairaalakassiksi alla olevassa kuvassa näkyvä, Maria S:n minulle tuoma ihanuus, mutta jos muistan oikein niin vuodeosastojen lokerokaapit ovat niin ahtaat, että tämä OITNB-kassi taitaisi olla aivan liian iso. (Hei, nyt keksinkin! Tämä kassihan on juuri sopivan kokoinen niille kaikille suklaapatukoille ja muille herkuille, joita aion synnytyksen jälkeen mielin määrin syödä…)

wp_20140715_07_10_09_pro.jpg

Suhteet Oma elämä Terveys

Pieni baby shower ja muuta mukavaa

Perjantai tarjoili parikin yllätystä. Niistä ensimmäinen oli se, että sain iltapäivällä pienimuotoisen päänhajoamis-/energiapuuskan, jonka siivittämänä tilasin ukin kyyditsemään minut ja tytön mieheni työpaikalle, josta jatkoimme miehen työpäivän päätyttyä Myllyyn. Olin miettinyt, että helpostihan me jaksamme tytön kanssa pari tuntia odotella miehen työpäivän loppumista, mutta en ollut ottanut huomioon sitä, miten riemuissaan tyttö olisi isänsä työpaikalla ja miten vaivalloista on viimeisillään raskaana ollessaan juosta vilkkaan kaksivuotiaan perässä. Olin suurieleisesti ilmoittanut miehelleni, että joo, mennään Myllyyn kaikki yhdessä sitten, kun pääset töistä, käydään nopeasti jossain syömässä ja kierrellään sitten vähän kauppoja! No, loppujen lopuksi siinä kävi niin, että söimme kyllä nopeasti jossain (Rosso Expressissä) mutta sen jälkeen en jaksanut kurkistaa kuin pariin liikkeeseen, minkä jälkeen lantionseutuni ja pohkeeni anelivat armoa. 

Toinen yllätys olikin sitten hyvin mieluisa: notkuin tietokoneen ääressä puoli kahdeksalta illalla, kun ulko-oveen koputettiin. Epäluuloisena kävin kurkkaamassa ovisilmästä, että kuka kumma siellä koputtelee, enkä ensin meinannut uskaltaa avata ovea ollenkaan, koska ovisilmä oli peitetty. Mies kuitenkin totesi sohvalta sen verran tyynesti, että avaa vain, että uskaltauduin raottamaan ovea – ja rappukäytävässä olivatkin minun pikkusiskoni ja äitini! He toivottivat hyvää baby showeria, antoivat muutaman kassillisen aivan ihania vauvanvaatteita ja -tarvikkeita (sekä Kick-lakritsitoffeeta ja Lontoon rakeita!) ja ilmoittivat, että puoli yhdeksältä on pöytävaraus Pinellassa. Söin herkullista kantarellirisottoa ja uskaltauduin tilaamaan alkoholittoman oluen, vaikka aika ajoin koinkin oloni kiusalliseksi, kun mietin, että luulevatkohan muut asiakkaat, että juon oikeaa olutta. Päätin kuitenkin olla stressaamatta asiasta liikaa, koska tärkeintähän on se, että itse tietää, mitä omassa lasissa on.

(Minun oli tarkoitus ottaa kuva niistä suloistakin suloisemmista vauvanvaatteista, joita äiti ja siskoni toivat, mutta osa vaatteista kuivuu jo narulla ja osa pyörii pyykkikoneessa. )

Eilen vietimmekin sitten hauskan pihapäivän tytön serkkulassa (siskoni luona). Päivän päätteeksi kärsin niin kivuliaista sukkapuikkovihlaisuista, että hädin tuskin pääsin autoon omin jaloin. Olo on nytkin vähän tööt, mutta silti tekisi mieli mennä vähän kauppoja kiertelemään ja johonkin kahville. Ja näin me todennäköisesti teemmekin, koska miehelläni on vapaapäivä. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

wp_20140712_10_15_25_pro.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe