Blogisynttärit – osallistu kahvintuoksuiseen arvontaan!

(Yhteistyössä Pauligin kanssa)

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun päätin ryhtyä bloggaajaksi. Tavoilleni uskollisena en kypsytellyt ajatusta yhtään vaan kirjoitin mitä mieleeni juolahti ja painoin innoissani Julkaise blogipostaus -nappulaa. Blogin nimeksi tuli ensimmäisenä päähän pälkähtänyt Kahvia, kiitos! koska järkeilin, että todennäköisesti tulen kirjoittamaan kahvista vähintään yhtä paljon kuin muista aiheista. En pohtinut yhtään, että mitä ne muut aiheet voisivat olla, ja alkuaikojen postaukset ovatkin aihepiiriltään paljon vaihtelevampia kuin nykyiset. Kuitenkin jo parin kuukauden bloggaamisen jälkeen tajusin, että minähän kirjoitan ihan sellaista tyypillistä äitiys- ja perheblogia. Ja hyvä niin, koska sitähän tämänhetkinen elämäni on: äitiyttä, perhe-elämää ja toisen lapsen odottamista. Toivon kyllä, että joskus tulevaisuudessa voisin kirjoittaa tätä blogia myös työssäkäyvän opettajan näkökulmasta. Myös lottomiljonäärin näkökulma voisi olla ihan jees.

Ensimmäiseen vuoteeni bloggaajana mahtuu monta hauskaa kokemusta. Mieleeni on jäänyt hyvin esimerkiksi se kerta, kun tajusin, että Google Analyticsin kautta pystyy näkemään lukijat reaaliajassa. Minulle kävi vähän kuin Puutalobabyn Kristallekin – tuijotin lumoutuneena näytöllä olevaa ykköstä ”Joku tyyppi just nyt lukee tätä mun blogia!” kunnes tajusin, että ai, se olenkin minä itse. En myöskään tule kovinkaan helposti unohtamaan viimekesäistä 15 minutes of fame -hetkeäni Ylen Aamu-uutisissa, jossa minua haastateltiin Kouluun.com-firmaan liittyen. Astetta pinnallisempi mutta melkein yhtä jännittävä blogihetki koettiin kevättalvella, kun sain Cloettalta paketillisen suklaata ja karkkia. Suklaan vastaanottaminen postilähetyksenä sattuu nimittäin olemaan lempiasioitani (kenenpä ei olisi?). Seuraakin nolo tunnustus: muutaman kerran on ollut tosi lähellä, että tilaisin itselleni Fazerin suklaalevyn postitse lähetettäväksi vain siitä ilosta, että postiluukustani tipahtaisi suklaalevy. (Jep, kuvittelen itsekin itselleni ison L-kirjaimen otsalle. Mutta kuvittelen sen pähkinäsuklaisena.)

Ironisimmat blogihetket on eletty raskauteni ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin kahvi ei tuoksunutkaan herkullisen kutsuvalta vaan niin yököttävältä, että pelkäsin, etten enää koskaan voisi nauttia kahvista. Tietenkin juuri tuolloin Meira lähetti minulle kutsuja kahviaiheisiin tilaisuuksiin. No, onneksi pääsin viime viikolla osallistumaan Pauligin järjestämään kahvitilaisuuteen, joten loppu hyvin, kahvi hyvin. (Anteeksi, oli pakko.)

Kahvista ja Pauligista puheen ollen – seuraa historiallinen hetki tässä blogissa, nimittäin ensimmäinen arvonta! Pauligilta ilmestyy 1.5. kauppoihin kolmas vuosikertakahvi, Presidentti Special Blend, jota olen itse jo saanut maistella. Kahvi on todella miellyttävän makuista (paitsi ei niin hyvää kuin tummapaahtoinen Presidentti, joka nyt vain sattuu olemaan parasta kahvia ikinä) ja sopii loistavasti esimerkiksi kevään ja kesän juhliin, joten sopivaa blogisynttäriarvottavaa pähkäillessäni keksin pyytää Pauligilta tätä uutuuskahvia arvottavaksi. Presidentti Special Blendin kylkiäiseksi Paulig lähetti muitakin Presidentti-kahvejaan arvottavaksi ja joukosta löytyykin tavispressan ja oman tummapaahtoisen lempparini lisäksi myös herkulliset Gold Label ja Black Label -ihanuudet, joista itse ainakin tykkään tosi paljon. Onnettaren suosikki voi nauttia kahvinsa fiiliksen mukaan joko mustasta tai kultaisesta take away -mukista.

arvonta.jpg

 

Kahvintuoksuinen arvonta suoritetaan vappupäivänä 1.5. ja kaikki tätä postausta kommentoivat osallistuvat arvontaan. (Muista kirjoittaa myös sähköpostiosoitteesi kommenttia jättäessäsi, että saan voittajaan varmasti yhteyttä.) Kerro kommentissasi vaikka joku oma hauska kahvimuistosi tai lempikahvisi – tai jos kahvi on kauhistus, kannattaa silti osallistua arvontaan, sillä mikäs on sen näppärämpi tuliainen kuin paketillinen kahvia! Postaustoiveita otan myös ilolla vastaan eli niistäkin voi huikkia kommenteissa.

Olettehan muuten huomanneet, että tälläkin blogilla on nykyään oma Instagram-tili? Vaikka minua jokin aika sitten ei oikein somettanut, olen nyt aivan liekeissä Instagramin näppäryydestä ja helppoudesta. Instagram-kuvatoimiani pääsee seuraamaan käyttäjänimen kahviakiitosblogi kautta.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

”Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.”

Miehelläni on tänään vapaapäivä, ja tuttuun tyyliin näistä vapaapäivistä pyritään ottamaan kaikki irti: tänäänkin on jo siivottu, järjestelty lipastojen laatikoita, tehty sisustussuunnitelmia, kylvetetty tyttö ja käyty itse suihkussa, leikitty nukkeleikkejä taaperon kanssa ja luettu lastenkirjoja. Listalla on vielä lisää siivoamista ja järjestämistä, pihaleikkejä, ruoanlaittoa, ystävän tapaamista illalla ja erityispedagogiikan opiskelua. Äsken vielä lisäsin listalle yhden olennaisen asian: hae jäätelöä ja nauti se parvekkeella kahvin kera.

Nyt kun tyttö meni päiväunilleen, tartuin erityispedagogiikan kurssikirjoihin ja ryhdyin lukemaan Kari Uusikylän kirjoittamaa Lahjakkaiden kasvatus -teosta. En ehtinyt lukea sitä kuin viitisen minuuttia, kun löysin jo niin pärisyttävän hauskan lainauksen 1800-luvun lopulta, että pakkohan minun oli tulla tänne jakamaan se:

”Älykkäimpienkin rotujen joukossa on joukoittain naisia, joiden aivojen koko on lähempänä gorillan kuin kehittyneimpien miesaivojen kokoa. Naisten huonommuus miehiin verrattuna on niin ilmeinen, että sitä ei pidä epäillä hetkeäkään. Kaikki psykologit, jotka ovat tutkineet naisen älykkyyttä, runoilijat ja kirjailijat samoin, tunnustavat että naiset edustavat ihmisen kehityksen alkeellisimpia muotoja. He ovat lähempänä villi-ihmisiä ja lapsia kuin aikuisia, sivistyneitä miehiä. Nainen on oikukas ja tasapainoton. Häneltä puuttuu kyky ajatella loogisesti. On tosin muutamia lahjakkaita naisia, jotka ovat selvästi keskitason miehen yläpuolella. He ovat kuitenkin samanlaisia poikkeuksia kuin mikä tahansa hirviö, esimerkiksi kaksipäinen gorilla. Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.”

Näin on tuumannut sosiaalipsykologi Gustave Le Bon vuonna 1879. Hmm, mitähän minäkin tässä turhaan mitään erityispedagogiikkaa luen – jos kerran olen lapsen tasolla tässä älykkyystouhussa niin voisin jo painella itsekseni liukumäkeen, vaikka tyttö vielä nukkuukin. Paitsi että eksyisin varmaan matkalla. Parempi odottaa, että mies tulee kaupasta kotiin, hän voi sitten pukea minut ja taluttaa pihalle leikkimään.

 

(Lainaus otettu Uusikylän teoksesta Lahjakkaiden kasvatus, s. 127.)

 

 

Suhteet Oma elämä Opiskelu Höpsöä