Rakenneultra (rv 21+0)

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein rakenneultraan. Jännitin ultraa niin paljon, että pyörin aamuyöstä tunnin verran hereillä ja kun vihdoin nukahdin uudelleen, näin painajaista, jossa myöhästyimme koko ultrasta. (Sehän se rakenneultran jännittävin osuus onkin – ehtiikö ajoissa vai ei.)

Ultraava kätilö oli sekä minun että mieheni mielestä todella asiantuntevan ja mukavan oloinen. Tuli sellainen olo, että olimme hyvissä ja luotettavissa käsissä. Tällaista oloa meille ei tullut taaperon rakenneultrasta, joka työkuvioideni vuoksi tehtiin Raumalla – siellä oli käytössä paljon vanhemmat laitteet ja ultraava lääkäri totesi meille jossain vaiheessa muun muassa, että ”tuohon voisi kuvitella munuaiset”. Tällä kertaa ei tarvinnut turvautua mielikuvitukseen vaan kätilö kävi huolellisesti ja rauhallisesti kaikki rakenteet läpi ja tulkkasi näkemäänsä meille koko ajan.

Vielä jokin aika sitten minua jännitti tässä rakenneultrassa eniten se, että tuleeko meille tyttö vai poika. Mutta sitten tajusin, että tämähän on tosiaan rakenneultra, jolla on paljon tärkeämpi ja vakavampi tarkoitus kuin sukupuolen selvittäminen. Aloin tietenkin murehtia sitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Ja olihan sillä, huh. Sydän, aivot, selkäranka, vatsalaukku, raajat ja muut tarkastelun alla olevat asiat olivat kunnossa. Saimme vain nauttia vauvamme katselemisesta. Tyyppi oli saanut jo aika hyvin kaiken valmiiksi nenänpäätä myöten, joten kohta se varmaan ryhtyy sille massakuurille, koska painon täytyy vielä suurin piirtein kymmenkertaistua. 

Tämä vauva vaikutti astetta siveellisemmältä tapaukselta, sillä siinä vaiheessa, kun kätilö olisi ryhtynyt tarkastelemaan sen jalkoväliä, tyyppi painoi reidet tiukasti yhteen, eikä vilauttanut meille yhtään mitään. Viiden minuutin yrityksen jälkeen saimme kätilöltä hyvin varovaisen sukupuoliarvion, jota seurasi pirteä toteamus, että synnytyksessähän se sitten selviää. Vielä saamme siis jännittää, jos emme sitten törsää 4D-ultraan jossain vaiheessa. 

Mutta tärkein tuli siis kuitenkin selville, eli vauvalla kaikki hyvin.

Rakenneultran kunniaksi mieheni teki päivälliseksi ruishampurilaisia. Taaperolle tehtiin tietenkin oma minikokoinen hampurilainen, jonka hän popsi hyvällä ruokahalulla:

minihampurilainen.jpg

Suhteet Oma elämä Terveys

Leaf Areenan Lastenmaailmassa

Vietimme eilen koko perheen voimin riemukkaan parituntisen Leaf Areenan Lastenmaailmassa. Taaperolla oli tosi hauskaa ja nyt hän sai vielä enemmän irti paikasta kuin aiemmin, mikä näkyi myös melkoisena väsymyksenä visiitin jälkeen.

Meillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia Leaf Areenalla käymisestä. Lastenmaailma on tarpeeksi monipuolinen ja siihen kuuluu myös alle 3-vuotiaille varattu alue, jossa on kaksi pallomerta, muutama eripituinen liukumäki, pehmopalikoita, pieni maja, pehmeitä eläinhahmoja, joiden päällä voi kiipeillä, kiipeilyseinä (ja sen lisäksi muitakin kiipeilymahdollisuuksia). Alle yksivuotiaat pääsevät Lastenmaailmaan ilmaiseksi – etu, jota muistimme hyödyntää lapsemme kohdalla tasan yhden kerran. 

No, ei se touhu muutenkaan kallista ole – alle kolmevuotiaiden ranneke maksaa 8 euroa ja yli kolmevuotiaiden 12 euroa. Paitsi että tajusin juuri, että tuleehan siinä kiipeilykeikalle hintaa, jos perheessä on monta lasta. Aikuiset onneksi pääsevät sisään ihan ilmaiseksi. 

Pikkulapsialueen lisäksi Lastenmaailmassa on paljon erilaisia mahdollisuuksia kiipeillä, muutamia erilaisia liukumäkiä tavallisista tunneliversioihin, trampoliineja, iso pomppulinna, iso pallomeri, pehmorakennuspalikoita ja joku sellainen hivenen ahdistavan oloinen pehmopallohuone, jossa saa ammuskella muita pehmopallotykeillä. Näiden lisäksi alueella näytti olevan vielä erillinen pelialue.

leaf1.jpg

leaf2.jpg

Lastenmaailman paras puoli on tähän mennessä ollut ruuhkattomuus. Mutta lievästi ruuhkakammoisina ihmisinä me olemmekin käyneet paikassa vain arkisin. En siis tiedä, millaiseksi meno yltyy viikonloppuisin. Arkisin ei ainakaan toistaiseksi ole ollut sellaista tilannetta, että porukkaa olisi liikaa. Eilen meidän lisäksemme Lastenmaailmassa peuhasi koko kaksituntisen aikana vain yksi perhe.

Miinusta tulee oikeastaan vain kahvion tarjonnasta. ”Leaf Areenan sydämeksi” mainostetusta kahvilasta ei mielestäni saa kovinkaan kummoisia aterioita, vaan listalla keikkuvat lähinnä makkaraperunoiden ja kanakorien kaltaiset vaihtoehdot. Täytyy tosin myöntää, että en minä sitä ruokalistaa kovinkaan tarkasti syynännyt läpi, että ehkä siellä oli joku terveellisempikin vaihtoehto, jota en vain huomannut. Emmekä me ainakaan mene tuollaiseen paikkaan syömään vaan peuhaamaan.

leaf3.jpg

P.s. Huomasin Lastenmaailmasta poistuessamme mainoksen, jonka mukaan tulevana lauantaina 15.3. Leaf Areena juhlii synttäreitään. Rannekkeet maksavat synttäripäivänä vain 5 euroa ja mainoksen mukaan luvassa on myös kahvitarjoilua ja maistiaisia. Jos et siis pelkää ruuhkaa ja lapsilaumoja, lauantaina pääsee edullisesti pakoon sitä takatalvea, jolla on vähän peloteltu. (Turkuun on luvattu lauantaiksi voimakasta räntäsadetta, nyyh. Paitsi että me olemmekin Ikaalisissa, jonne on luvattu runsasta lumisadetta. Double nyyh.)

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta