Ennen viime viikonloppua ja isäni 60-vuotissynttäreitä, meillä ei ollut vielä koskaan ollut tarvetta itkuhälyttimelle. Nyt sellainen tarve kuitenkin tuli, ja halusimme mahdollisimman hyvän ja luotettavan itkuhälyttimen mahdollisimman edullisesti – yhtälö, joka nopealla verkkokauppojen silmäilyllä näytti mahdottomalta. Tarpeeksi luotettavan tuntuiset itkuhälyttimet ja radiopuhelimet maksavat aika paljon, enkä ollut valmis käyttämään sellaiseen lähemmäs sataa euroa vain yhden yön vuoksi. Käytettyjen häläreiden markkinatkaan eivät oikein houkutelleet. Siispä laitoin googleen hakusanaksi lastentarvikkeiden vuokraus ja heti tärppäsi! 

Verso-nimisestä lastentarvikevuokrausliikkeestä vuokrasin Philips Avent -itkuhälyttimen, jonka käyttöalueeksi luvattiin 330 metriä ja jolle saisi yhdellä latauksella käyttöaikaa 24 tuntia. Minimivuokra-aika on 10 vuorokautta, jolloin vuokrahinnaksi tulee 6 euroa. Ei paha hinta ollenkaan, paitsi täytyy kyllä myöntää, että 12 euron postituskulut nostivat kokonaishintaa aika lailla. Silti olen sitä mieltä, että jos alle kahdellakympillä saa käyttöönsä uudenveroisen ja ”hyvämaineisen” itkuhälyttimen niin sellaisen summan viitsii vielä maksaakin. 

Vuokraussysteemikin oli kätevä: sain hyvissä ajoin varata itkuhälyttimen haluamalleni ajalle. Varausta tehdessäni kirjoitin vain viestin, jossa määrittelin tarkemmin, milloin hälyttimen viimeistään tarvitsen. Vuokraehdoissa mainitaan, että vuokra-aika alkaa kolmantena päivänä siitä, kun tuote on postitettu asiakkaalle, mutta ainakin meidän kohdallamme homma toimi vielä paremmin, sillä tuote postitettiin jo 31.1. ja vuokra-ajaksi oli kuitenkin merkitty vasta se toivomani 6.2. – 16.2. Tuote palautetaan alkuperäisessä pakkauslaatikossaan – laatikon päälle lätkäistään vain mukana tullut ja valmiiksi täytetty asiakaspalautuslappu. Palautus oli ilmainen.

Miten se laite sitten toimi? No, ei ihan niin hyvin kuin piti mutta riittävän hyvin kuitenkin. Testasimme hälyttimen toimintaa ennen lähtöä, ja kuuluvuus riitti kerrostalon kuudennesta kerroksesta toiseen kerrokseen asti, sitten rupesi jo rätisemään. Hotellissa matkaa huoneestamme alakerran ravintolaan ei tullut varmaan edes sataa metriä, mutta silti itkuhälytin piippaili välillä punaista eli yhteys katkesi. Näitä kertoja ei onneksi tullut kovinkaan usein ja nekin liittyivät lähinnä siihen, että alakerran ovensuussa pyöri paljon porukkaa – silloin hälytin joutui aina hetken miettimään, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Näissä tilanteissa minä tai mieheni nappasimme hälyttimen mukaamme ja kävimme hakemassa siihen uutta puhtia portaiden edestä. Taisin jo ukkikymppiraportissa mainita, että vaikka tuijotinkin laitetta herkeämättä koko illan (tai ne muutamat tunnit, jotka jaksoin sinnitellä hereillä taaperon nukkumaanmenon jälkeen), ei se hälyttänyt kuin kerran, kun taaperolta oli tutti hukassa. Näin jälkeenpäin vähän naurattaakin, miten pakonomaisesti laitteen vartioimiseen suhtauduin – ei me täällä kotosallakaan päivystetä jatkuvasti makuuhuoneen oven takana, että mahtaako se taapero kohta kaivata tuttia.

Olin kyllä kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen tähän vuokraussysteemiin – meille ei jäänyt turhaa laitetta nurkkiin pyörimään ja jos joskus toiste tulee sellainen tilanne, että tarvitsemme itkuhälytintä, voimme miettiä, vuokraammeko laitteen uudestaan tai olisiko jollain kaverilla sellainen tilanne, että itkuhälytin joutaisi lainaan. (Yhdellä vuokrauskerralla homma jäi vielä suht halvaksi, mutta jos laitteen vuokraisi uudestaan niin sitten varmaan jo mietityttäisi, että olisiko alun alkaenkin pitänyt ostaa oma.)

P.s. En hehkuta kyseistä liikettä palkattuna mainostajana, vaan ihan vaan siitä ilosta, että mielestäni homma toimi hyvin.