Fazerin sininen sulaa asiaankuuluvasti suussani, kun tässä mietin, että minkälainen joulu meillä oikein olikaan. Mahtava joulu ja ennen kaikkea lasten joulu. Joulunviettoamme on hiukan häirinnyt taaperon on/off-vatsatauti, jonka vuoksi kävimme maanantaina lääkärissäkin. Emme vieläkään tiedä, mikä pikkuisen vatsan pisti sekaisin – joulujännitys, jokin sopimaton ruoka, poskihampaiden puhkeaminen vai jokin pöpö? – mutta nyt kaikki näyttää olevan taas hyvin. Eikä taapero missään vaiheessa tuntunut löysästä vatsastaan erityisesti kärsivän, päinvastoin, hän oli mitä innokkain pukin apulainen ja muutenkin koko ajan oma pirteä itsensä.
Aattona lähdimme hyvissä ajoin siskoni luo Tarvasjoelle. Aatto sujahti nopeasti ohi Lumiukkoineen, joulukirkkoineen, syömisineen ja lahjoineen, ja hauskaa oli koko ajan. Kolmevuotias kummityttöni osasi jo odottaa pukin tuloa, puolitoistavuotiaille pikkutontuille pukki tuli vähän yllätyksenä. Taaperomme oli sen verran tehokas pukin apulainen, että lahjat jaettiin ennätysajassa.
Paketteja oli (kuten yleensäkin) aivan liikaa, mutta kaikkien sisältö oli todella mieluista. Taapero sai muun muassa Brion hellan, lisää duploja, paljon arkivaatteita, takin, kirjoja, Muumi-aterimia, nuken, palapelejä ja työkalupakin (ettei tarvitse enää iskän työkaluja kadehtia). Ykköslahja taisi kuitenkin olla Haisuli-pehmo. On se käsittämätöntä, miten innoissaan taapero aina vain on tuosta Muumilaakson ilkimyksestä. Nauroimme aivan kippurassa tytön reaktioille, kun kummien käärimästä paketista paljastui ikioma Haisuli. Hän oli pakahtumaisillaan ilosta, ja Haisuli taitaakin olla ainoa pehmolelu, joka on saanut taaperolta suukon ja jonka kanssa hän hieroo neniä vastakkain.
Taapero nukahti helposti matkasänkyyn, ja lasten mentyä nukkumaan me aikuiset söimme vielä hiukan iltapalaa ja ryhdyimme sitten availemaan omia lahjojamme. Olimme sopineet mieheni kanssa, että emme vaihda tänä vuonna lahjoja ollenkaan, koska hiljattain hankittu Samsungin Smart TV oli vähän niin kuin yhteinen joululahjamme. Saimme kuitenkin molemmat aivan ihania lahjoja: keräämäämme Pentikin Vanilja-sarjaa, glögi-, Muumi- ja Starbucksin mukeja (Bostonista asti kannettuna, niisk), veljeni väkertämän valokuvakehystaulun, jossa oli monta tärkeää valokuvaa (niisk), alushousuja ja sukkia ja ties mitä kaikkea…saimme yhteisiä lahjakortteja (Kodinykköseen ja S-ryhmän ravintoloihin) ja lisäksi minä sain lahjakortin Marimekkoon ja Amazoniin (nyt kelpaa taas klikkailla kirjoja Kindleen, klik klik). Mieheni sai lempikonjakkiaan, kaulahuivin ja…varmasti jotain muuta, mitä en nyt muista. (Kunpa vain tältä työtuolilta pystyisi nousemaan ja kurkistamaan lahjapusseihin, mutta se on liikaa vaadittu tapaninpäivänä, jolloin on kaikesta kinkusta ja suklaasta jo ihan koomassa.) Niin joo! Mieheni sai Gerber-merkkisen kääntöveitsen, joka hänen mielestään oli kirsikka kakun päällä ja rusina pullassa (veitsi on kuulemma ”erinomainen esimerkiksi vihulaisten eliminoimiseen” – tosin omasta mielestäni mitään vihulaisia ei ole täällä päin näkynyt).
Uusia mukeja kahvin suurkuluttajille:
Minä sain lisäksi vinon pinon kotimaista runoutta: Aale Tynnin kootut runot 1938 – 1987, Aila Meriluodon Tämä täyteys, tämä paino, Eeva Kilven Animalia, Maaria Leinosen Huomisen ovella ja Iloa tämä aamu sekä Anna-Mari Kaskisen Hehkuvin värein. Ihanaa!
Tänään olemme taas menossa Tarvasjoelle, tällä kertaa peli-iltaan. Veljeni osti siskolleni ja minulle yhteisen seurapelin, joka kuulostaa hulvattomalta ja jota aiomme tänä iltana kokeilla: Cards Against Humanity, joka on vähän niin kuin sellainen ”Hassut kysymykset ja hupsut vastaukset” -peli mutta paljon ronskemmilla ja nolommilla kysymyksillä ja vastauksilla.
Lopuksi vielä sekalainen joukko joulutunnelmakuvia siskoni perheen kauniista kodista:
Mummin tekemä herkullisen näköinen piparkakkutalo:
Kaunis joulukuusi:
Jouluinen asetelma ja siskoni askartelema joulupurkki:
Taitava siskoni on ommellut itse Hyvää joulua -tyynyt!
Joulukuusesta hiukan oksia ja lähimetsästä käpyjä, ihanaa! Kirjan sivuilla koristellut kauniit lyhdyt/purkit siskoni löysi lähiseudun joulumarkkinoilta.
Kaunis kattaus.
Tässä ei tainnut olla vielä edes aivan kaikki lahjat, jotka minä, mieheni ja taapero saimme…
Millainen joulu teillä on ollut?
P.s. Aattona kurkkasin myös salaisen blogiystäväni salaiseen kirjekuoreen – kiitos kauniista paketista, Luru!
