Asiaa puhelinmyyjistä
Minun on vaikea suhtautua puhelinmyyjiin. En ole itse koskaan toiminut puhelinmyyjänä, mutta olen tehnyt opintojen ohella hommia puhelinhaastattelijana, joten jotain kokemusta minullakin on siitä, millaista on tarttua luuriin ja soitella tuntemattomille ihmisille, tietäen, että melko usein soittaa huonoon aikaan. En muista, että olisin koskaan saanut haastateltavilta tylyjä tai asiattomia kommentteja – jos joku ei halunnut tai ehtinyt vastata kysymyksiin, hän ilmaisi sen asiallisesti. Uskonkin, että ihmiset suhtautuvat myönteisemmin siihen, että joku haluaa kysellä heidän mielipiteitään kuin siihen, että joku yrittää saada heitä ostamaan jotain. Olen nimittäin ymmärtänyt, että puhelinmyyjille saatetaan olla aika inhottavia.
Itse en ole koskaan ollut asiaton puhelinmyyjälle, vaikka pari kertaa raivostuminen on ollut lähellä, jos minä tai taapero olemme heränneet soittoon. Silloinkin olen yrittänyt ajatella asian niin, että oma moka, kun en muistanut laittaa kännykkää äänettömälle.
Se, mikä minulle on ongelmallista näissä soitoissa, siis niissä harvoissa, joihin vastaan, on se, että missä välissä sen kohteliaan eikiitoksen saisi sinne väliin huikattua? Jos sanon, että nyt on huono hetki, myyjä yleensä ilmoittaa soittavansa vaikka seuraavana päivänä uudestaan (jolloin en todennäköisesti enää vastaa, mikä taas johtaa ärsyttäviin pommittamissoittoihin). Jos sanon heti kärkeen, että en ole kiinnostunut tilaamaan yhtikäs mitään, vaikutan tylyltä. Mutta tuskin sekään on myyjän mielestä mukavaa, että selostettuaan melkein henkeä vetämättä sen viiden minuutin monologinsa etuuksista ja parhaasta asiakkaasta ja tilaajalahjoista ja kiitostarjouksesta, ilmoittaisin vasta sitten, että ei kiitos.
Olisikin mielenkiintoista kuulla puhelinmyyjän näkökulmasta, että mikä olisi se paras skenaario näissä puheluissa (siis sen lisäksi, että joku tarttuu tarjoukseen ja tilaa jotain). Mihin väliin asiakkaan kannattaisi sanoa, että ei aio tilata mitään? Olen nimittäin saanut useammankin kerran ”korvilleni” puhelinmyyjältä, sekä tilanteissa, joissa olen ilmoittanut heti, että en aio tilata mitään että tilanteissa, joissa olen antanut myyjän sanoa sanottavansa ja sitten vasta kieltäytynyt kohteliaasti tarjouksesta. Minulle on ainakin kahdesti lyöty eikiitoksen jälkeen luuri korvaan, mikä ei tunnu erityisen mukavalta. Toki ymmärrän, että puhelinmyyjillä on myyntitavoitteet, provisiopalkkaus, niskaan huohottava pomo ja varmasti monta asiatonta asiakasta, mutta ei sitä huonoa fiilistä pitäisi siihen asialliseen asiakkaaseen sylkäistä. (Sama pätee asiakkaaseen: vaikka olisi huono hetki, se ei oikeuta asiatonta käytöstä puhelinmyyjää kohtaan.) On myös inhottavaa huomata, miten puhelun alussa hunajaa ja lämpöä tihkuva, etunimeäni tuttavallisesti hokeva (ja oudon usein Savon murteella mukavia jutteleva) tyyppi muuttuukin äänensävyltään jääkalikaksi, kun tajuaa, että tilausta ei tipu.
Rupesin pohtimaan näitä asioita tämänpäiväisen lehtimyyjän soiton jälkeen. Puhelusta jäi ilkeä tunne, sillä myyjän pettymys ja jonkinasteinen suuttumuskin siitä, kun en tilannutkaan lehteä, oli tosi kurjaa. Ikään kuin se, että vastaan puhelimeen, olisi jo jonkinlainen esilupaus siitä, että olisin kiinnostunut jotain tilaamaan.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on puhelinmyyjistä? Tilaatko usein tarjouslehdet vai kieltäydytkö aina automaattisesti? (Itse tilaan, jos lehti sattuu oikeasti kiinnostamaan ja jos tarjous on hyvä, en siis aina automaattisesti kieltäydykään.)
