Voi Kamppi mitä menetit!

Luin maanantaina Puutalobabyn blogista, että hänet ja eräät muut bloggaajat voi löytää lauantaina Kampin Syksyn avajaisista stailaamasta asiakkaita (tässä linkki Kristan juttuun). Hauska idea: mahdollisuus tavata suosikkibloggaajia ja saada heiltä tyylivinkkejä varmasti vetää paljon väkeä paikalle.

Ensin siis olin, että hyvä homma. Sitten olinkin, että mitä ihmettä?

Minut on unohdettu kutsua paikalle!

Mitä siitä, että en koskaan kirjoita a) vaatteista b) muodista c) tyylistä, sillä olisihan Kampin markkinointiväen nyt pitänyt muutenkin oivaltaa mieletön tyylitajuni! Niin ja se kaikki muu potentiaali, joka minussa kuplii, ainakin syvällä pinnan alla, jos ei ihan päälle päin näy.

Ei se, että viettää päivänsä pyjamahousut (sisätiloissa) tai urheilutrikoot (ulkotiloissa) jalassa ja musta bataattisoseen koristama t-paita päällä (sekä sisä- että ulkotiloissa) tarkoita sitä, ettenkö osaisi olla tyylikäs halutessani.

Todisteeksi huikeasta tyylitajustani kehittelin ihan noin vain, off the top of my head, alla olevan mitä muodikkaimman päivän asun, jota voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.

Asukokonaisuuteni perustuu oranssiin t-paitaan, sillä luin juuri sellaisesta uudesta TV-sarjasta kuin Orange is the new black ja päättelin, että muotiohjelmastahan siinä varmaan on kyse. Ja kuvassa näkyvä t-paita on vielä kaiken kukkuraksi miesten mallia, mikä kertoo siitä, että ratsastan trendien korkeimmalla aallonharjalla.

Huivi (ostettu Turun kauppatorilta pari kesää sitten) on kiedottu kaulaani suorastaan jormauotismaisen tyylikkäästi. Huivejahan ei muutenkaan voi koskaan olla liikaa, mutta koska minulla on vain tuo yksi huivi, en nyt voinut viimeistellä asuani ekstrahuiveilla.

Kaulassani roikkuu statement-koruna punainen kaulakoru, jonka statement on se, että puolukkanauhalta näyttävä koru sopii oranssiin t-paitaan yhtä mainiosti kuin marja mättääseen.

Siltä varalta, että musta on kuitenkin se uusi musta, laitoin jalkaani mustat legginsit ja oranssin t-paidan alle sujautin mustan pitsimekon, jonka rouheat pitsit jäivät nyt piiloon paidan alle mutta hivelevät kuitenkin, jos ei silmää niin ainakin selkämystäni mukavasti.

Jaloissani ovat tietenkin luonnollisesti ne ainoat mustat korkkarit, jotka omistan ja niiden kanssa olen rohkeasti yhdistänyt Marimekon Unikko-kuosiset sukat, koska en ole koskaan aiemmin käyttänyt niitä ja vähän hirvittää, että kohta jostain tulee uutinen, että Unikko onkin kopiokuosi.

Kaiken kruunaa Guessin laukku, jonka laitoin vain siitä ilosta, että minulla on Guessin laukku.

paivanasu.jpg

 

Olen tänään menossa syömään siskoni ja äitini kanssa – tässäpä siis oiva asukokonaisuus iltaa varten. Pirteän raikas ja klassisen tyylikäs.

Tai sitten ei. Hyvää viikonloppua kaikille! Kamppiin meneville bloggaajille ja heidän asiakkailleen toivotan oikein mukavia ja oransseja stailaushetkiä! Ideoitani saa vapaasti käyttää!

Muoti Höpsöä Päivän tyyli Trendit

Robert Galbraithin eli J.K. Rowlingin huippudekkari

Viime perjantai oli loistava päivä kirjallisuusrintamalla. Silloin nimittäin huomasin Tuhat ja yksi kirjaa -blogin jutun, jossa kerrottiin, että J.K. Rowling on kirjoittanut romaanin salanimellä Robert Galbraith. Olin ihan ällikällä lyöty ja pyörällä päästäni ja suuni loksahti auki niin että olin aivan huuli pyöreänä ja yhtä kysymysmerkkiä.

No joo, selvisi varmaan, että olin siis hämmästynyt. Minulta oli nimittäin mennyt tällainen upea uutinen vallan kokonaan ohi, mutta onneksi minulla on Kindle, jonne kävinkin saman tien romaanin klikkaamassa (Amazonin nettikaupasta).

Tänään sain kirjan luettua (olisin mielelläni ahmaissut sen nopeammin, mutta välillä on täytynyt vähän vilkuilla tuon taaperonkin perään) ja nyt vain odotan innoissani seuraavaa. Kirja oli nimittäin tosi, tosi hyvä!

Niin joo, kirjan nimi siis on The Cuckoo’s Calling ja se on rikosromaani. Kirjan päähenkilö on entinen sotilas, nykyinen yksityisetsivä Cormoran Strike. Strike on juuri eronnut pitkäaikaisesta naisystävästään, jonka kanssa hänellä on ollut ongelmallinen ja myrskyisä suhde. Työrintamalla on hiljaista, ja Strikella onkin enemmän velkoja kuin varallisuutta. Hänellä ei olisi varaa palkata itselleen sihteeriä, mutta aiemmin sovitun järjestelyn vuoksi vuokrafirma lähettää hänelle määräaikaisen sihteerin, Robinin, joka älykkäänä ja kekseliäänä naisena osoittautuu tärkeäksi avuksi Strikelle. Strike palkataan tutkimaan huippumalli Lula Landryn kuolemaa, sillä Lulan veli, John Bristow, ei suostu lukuisista todisteista huolimatta uskomaan, että kyseessä on itsemurha.

Kirja on sinänsä melko perinteinen rikosromaani, mutta tosi hienosti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. The Cuckoo’s Calling oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka halusin lukea mahdollisimman nopeasti loppuun mutta jonka toisaalta en olisi halunnut vielä päättyvän. Rowling on onneksi jo luvannut jatkoa Cormoran Strike -sarjalle.

cuckooscallingcover.jpg

                                                                                               (kuva täältä)

P.s. Suosittelen kirjan kyytipojaksi sirkusaakkosia (koska satuin itse syömään niitä eilen kirjaa lukiessani ja ne maistuivat tosi hyviltä.)

 

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Kirjat Suosittelen