Ladataan...

Kurkkaan ovelta luentosaliin. Pinkit tuolit kutsuvat houkuttelevasti istumaan. Salin eteen on asetettu pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia, kuin viihtyisässä kahvilassa ikään. Joko saa mennä sisälle?

Ihmisiä alkaa hiljalleen lipua sisään. Osa heistä istuu eturiviin, kasvot yleisöön päin. Osa kuuluu selvästi samaan porukkaan, mutta haluaa jäädä mieluummin istumaan muun yleisön joukkoon. Katseeni terästäytyy. Ovatkohan he nyt niitä lukupiiriläisiä, jotka tulevat vetämään keskustelua täällä Helsingin kirjamessujen lukupiirissä?

Kyllä vain. Tapiolan elokuva- & lukupiiri on saapunut paikalle. Kadehdin heitä hieman salaa. Miten ihana harrastus heillä onkaan! He valitsevat kuulemma jokaiselle tapaamiselleen kirjan, josta on tehty myös elokuva. Kirja luetaan kotona, leffa katsotaan tapaamisessa ja sitten molemmista keskustellaan. Ihanaa, eikö? 

Pian paikalle saapuu myös tilaisuuden tähti, Katariina Souri, jonka Sarana -kirjasta lukupiirissä on tarkoitus keskustella. Hän istahtaa kustannustoimittajansa, Teoksen Maarit Halmesarkan kanssa sen pienen viihtyisän pöydän ääreen ja niin keskustelu voi alkaa. Aluksi Halmesarka haastattelee Souria, joka kertoo mistä hänen kirjassaan on kyse. Sitten päästetään ääneen lukupiiriläiset. Tarkoitus on, että myös yleisö osallistuu keskusteluun eli on osa lukupiiriä. Minä olen paikalla meidän kirjabloggarien edustajana. 

Sourin kirja on ajatuksia herättävä ja koskettava ja Tapiolan elokuva- & lukupiiriläiset innostuvatkin keskustelemaan siitä vilkkaasti. Souri kertoo kirjoittaneensa Saranan alun perin eräänlaiseksi self help -oppaaksi itselleen. Sitä ei siis ollut tarkoitus julkaista. Jossain vaiheessa muodostui ajatus siitä, että kirjasta saattaisi ehkä olla apua muillekin. 

Sarana on avoin ja rohkea kuvaus siitä, miten Souri saa rajun diagnoosin ja kovan lääkityksen, ja miten hän päättää selvittää olisiko hänen mahdollista elää tasapainossa itsensä kanssa ilman mielialalääkitystä. Sourin isä sairastuu samaisen vuoden aikana muistisairauteen. Souri pohtii kirjassa myös paljon lapsuuttaan ja nuoruuttaan. 

Lukupiiriläiset kuvailivat kirjaa omaelämäkerralliseksi tietokirjaksi, joka on erittäin taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan mosaiikkimainen. Erityisesti Sourin isää käsitteleviä lukuja pidettiin kauniina ja koskettavina ja moni oli herkistynyt niitä lukiessa. Kirjan arveltiin tuovan lohtua monille ihmisille.

Lukupiiriläiset sekä yleisö kyselivät Sourilta muun muassa tämän kirjoitusprosessista, siitä miten kirjoittaminen ja maalaaminen tukevat toisiaan sekä siitä, missä asennossa sarana on nyt. Sourin vastaus oli ilo kuulla: "Ovi on nyt auki". 

Tuhannet kiitokset lukupiiriläisille sekä Sourille avoimesta keskustelusta, jota oli ilo kuunnella.

Voi isä. Jospa saisimme vielä yhden yhteisen päivän ja voisimme jutella niin kuin ennen, avoimesti kaikesta. Sillä siinä sinä olit hyvä. Uskalsit puhua kipeistäkin asioista ja myönsit aina kiertelemättä omat virheesi ja puutteesi. Et yrittänyt olla yhtään parempi kuin olit. Ja lopulta, kun asiaa nyt ajattelen, niin olit aivan riittävän hyvä. (Katariina Souri: Sarana. Teos, 2018)

 

 

 

 

Ladataan...

       Brittiläinen huippudekkaristi Ann Cleeves Helsingin kirjamessuilla 2018. Kuva: irisihmemaassa

Helsingin kirjamessuilla kävi tänä vuonna tavallistakin suurempi kuhina. Kävijöitä oli yhteensä 85 600, eli enemmän kuin kirjamessujen historiassa koskaan aiemmin. Se on tietysti hieno asia. 

Paikalle oli saatu runsaasti hienoja esiintyjiä, mikä sekin on tietysti... noh, hienoa. (Miten minusta alkaa tuntua, että toistan tässä itseäni?)

Valtava väenpaljous otti kyllä ainakin itselleni myös voimille, sekä henkisesti että fyysisesti. Olo on vähän semmoinen vähän maantiejyrän - tai tässä tapauksessa kai paremminkin valtavien kirjahyllyjen alle jäänyt.

Tungos, meteli ja kuumuus kävivät välillä ylivoimaisiksi. Ymmärrän kyllä, että tapahtuman järjestäjille tuo kävijämääräennätys on upea asia. Mutta entäs me tavalliset messukävijät?

Jos olit paikalla, miltä sinusta tuntui se ryysis, joka ilmeisesti yltyi välillä jopa kyynärpäämeiningiksi ja tuuppimiseksi? 

Hartaita toiveita seuraavia kirjamessuja varten:

Jälleen kerran toivon hartaasti, ettei pidettäisi sitä kävijämäärää sinä tärkeimpänä asiana. Sitä paljon tärkeämpi asia on kävijöiden viihtyvyys. Miten ihanaa olisikaan, jos ei olisi niin paljon mielenkiintoisia haastatteluja päällekkäin! Tai jos ei tarvitsisi juosta edellisestä tapahtumasta seuraavaan ja myöhästyä kuitenkin, koska se seuraava alkaa smälleen samaan aikaan kuin edellinen päättyy, mutta täysin eri puolella valtavaa messukeskusta? 

Päällekkäisyys aiheutti myös sen, ettei joidenkin kirjailijoiden haastatteluja ollut kuuntelemassa kukaan. Ei yksikään ihminen. Jos minun sydämeni oli särkyä ohi juostessani (kas kun oli kiire sinne seuraavaan tapahtumaan), voin vain kuvitella, miltä esiintyjistä on mahtanut tuntua. 

Vuorovaikutusta yleisön ja esiintyjien välille peräänkuuluttaisin myös edelleen! Miksi ihmeessä yleisökysymyksille ei jätetä koskaan aikaa? Onneksi kirjamessuilla on yksi paikka, jossa yleisöllä sentäs on mahdollisuus osallistua keskusteluun, nimittäin lukupiirit. Ne tarjoavat myös ihanan rauhoittumispaikan, jonne vetäytyä hetkeksi pois kirjamessujen hälinästä. Itse osallistuin tänä vuonna Katariina Sourin lukupiiriin (josta juttu tulossa blogiin pikapuoliin).

                               Katariina Souri signeeraamassa Sarana -kirjaansa Helsingin kirjamessujen lukupiirissä. Kuva: irisihmemaassa

Ehkä kaikki eivät vuorovaikutusta kaipaakaan. Ehkä suurimmalle osalle kävijöistä riittää haastattelun kuuntelu. Lukupiirien lisäksi kirjailijoiden kanssa on onneksi mahdollista vaihtaa edes pari sanaa - ja jos hyvä tuuri käy, niin useampikin sana - haastattelujen jälkeen pidettävissä signeeraustilaisuuksissa. 

Olisi kuitenkin hienoa, jos yleisön kysymyksiin varattaisiin edes vähän aikaa jokaisen haastattelun päätteeksi. Näin tehdään esimerkiksi Edinburghin kirjafestivaaleilla ja ainakin siellä käytäntö toimii oikein mainiosti. Olisi myös hienoa, jos suosituimpien esiintyjien haastatteluihin olisi ennakkoilmoittautuminen. Näinhän toimittiin esimerkiksi Dan Brownin kirjamessuvierailun kohdalla viime vuonna. 

                   Kohdattuani Sinikka ja Tiina Nopolan olin niin tohkeissani, että eksyin messukeskuksessa väärään kerrokseen. Kuva: irisihmemaassa 

Niin uupunut kuin olenkin tätä kirjoittaessa, olen silti iloinen, sillä sain kuulla monia mielenkiintoisia haastatteluja ja keskustella muutaman suuresti ihailemani kirjailijan kanssa hieman pidempäänkin. Yllätyskohtaaminen Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa sekä juttutuokiot dekkarikirjailija Ann Cleevesin ja New Yorkin uhmatar -kirjan kirjoittaneen Teemu Luukan kanssa eivät ihan heti unohdu. 

                Teemu Luukan haastattelu ja tapaaminen oli messujen huippuhetkiä. Kuva:irisihmemaassa

 

                                                   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

No jopas on tilanne! Arvoin blogissani sunnuntaina 5 kappaletta kahden lipun paketteja HELSINGIN KIRJAMESSUILLE mutta toistaiseksi vain yksi voittaja on ollut minuun yhteydessä! Kirjamessut alkavat huomenna 25.10, joten täällä epätoivoinen kirjabloggaaja nyt huhuilee kadonneita arvontavoittajia! 

Voittajien nimet löytyvät alkuperäisen arvontapostauksen yhteydestä, sieltä kommenttikentästä.

Voisivatko siis ThomasAnna.liisaKaisaako ja M.P olla minuun yhteydessä pikimmiten (irisihmemaassa@gmail.com), jotta saisin teille liput toimitettua? Jos en kuule teistä tänään keskiviikkona 24.10 klo 20.00 mennessä, niin arvon liput pikaisesti uudelleen.

Ystävällisin terveisin,

epätoivoon vajoava kirjabloggaaja

 

 

 

Ladataan...

Helsingin kirjamessuilla 2018 esiintyvät muun muassa Katariina Souri, Mia Kankimäki, Saara Turunen, Heli Laaksonen, Sisko Savonlahti ja Maria Veitola. Teemamaana Yhdysvallat.

Helou pitkästä aikaa! Nyt on taas se aika vuodesta, kun kiinnostavia kirjatapahtumia pukkaa toinen toisensa perään. Niin vauhdilla se aika kuluu, että tapahtumista suurin, eli Helsingin kirjamessut, ovat jo ensi viikolla!

Tänä vuonna olen kirjamessuilla mukana ensimmäistä kertaa lukupiiribloggaajana. Kyllä, kirjamessuilla on siis lukupiirejä (ihana ajatus, eikö?),  joihin kuka tahansa messukävijä voi osallistua. Ilmoittautua voi jo ennakkoon mutta paikan päälläkin voi paikkoja kysellä. Itse olen virallisena bloggaajana Katariina Sourin lukupiirissä, jossa keskustellaan hänen kirjastaan Sarana. Tulkaahan kuuntelemaan ja keskustelemaan! (Pakko ei ole mitään sanoa, jos ei halua, eikä myöskään haittaa, jos kirjaa ei ole lukenut.)

Ajattelin vinkata teille muutaman muunkin messutärpin, mutta tehtävä osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi, kun kiinnostavaa on "kaikki" ja tapahtumia on yli 800. Niih, sitä minäkin.

Mutta yritetään! Ja sen lopuksi arvotaan, jee! Kelloaikojen vieressä esiintymislavojen (uudet) nimet. 

Tässä siis... tadaa....

Tuhat ja yksi kirjaa -blogin messutärpit Helsingin kirjamessuille 2018 tulevat tässä:

TORSTAI 25.10.

12.30 - 13.00 (Suomenlinna) 

Eeva Lennon, Lontoo 

YLEn legendaarinen kirjeenvaihtaja kertoo elämästään ja elämäkerrastaan. Ihan pakollista kuultavaa!

16.00 - 16.30  (Senaatintori)

Don Rosa, Ankkalegenda

KÄÄK! Totta se on, ankkamaestro saapuu Helsingin kirjamessuille, jossa häntä haastattelee itseoikeutetusti Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä. Rosa kertoo muun muassa mitkä ovat hänen omat suosikkinsa laajasta tuotannostaan. Niistä voit lukea myös hänen uutuuskirjastaan Don Rosan parhaat - Mestarin omat suosikit. Don Rosa myös signeeraa (kyllä, luit jälleen oikein!) kirjaansa kello 18.00 - 19.00 osastolla 6f50!

16.30 - 17.30 (Lonna)

Lukupiiri: Katariina Souri, Sarana

Lukupiirissä keskustellaan toisten lukijoiden ja kirjailija Katariina Sourin kanssa hänen kirjastaan Sarana. Voit ilmoittautua ennakkoon netissä helsinginkirjamessut.fi/lukupiirit tai kysyä vapaita paikkoja paikan päällä ennen tilaisuuden alkua. Tule ihmeessä paikalle!

18.00 - 18.30 (Esplanadi)

Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar. Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina

Tänä syksynä on ilmestynyt niin paljon kirjoja todella legendaarisista suomalaisista naisista, että tekisi mieli hihkua riemusta, ja niin minä hihkunkin! Tyyni Kalervo on näistä upeista naisista ihmeellisimpiä - jos olet koskaan asunut tai edes käynyt paikassa nimeltä New York, olet takuuvamasti kuullut legendaarisesta ravintolasta nimeltä Little Finland. Sen perusti tämä nainen, joka matkusti 1920-luvun lopulla Nykkiin laittomasti ja  kielitaidottomana. Vaan sepäs ei Kalervoa haitannut! Hän työskenteli kaupungissa ensin tarjoilijana ja kokkina ja osti sitten vuonna 1932 Home Lunch -nimisen ravintolan mistäs muualta kuin Harlemista! Lihapulla ja kaalikääryleet maistuivat asiakkaille, joita olivat muun muassa niin suomalaiset merimiehet kuin Urho Kekkonen. Vuonna 1962 Kalervo osti sitten Manhattanilta ravintolan, jonka nimesi Little Finlandiksi. Kalervo oli pian New Yorkin tunnetuin suomalainen, jota kävivät tervehtimässä kaikki kaupungissa vierailleet suomalaiset poliitikot ja julkimot. Tämä "New Yorkin Grand Old Lady" eli lähes 93-vuotiaaksi. Teemu Luukka on itsekin työskennellyt Little Finlandissa, joten tätä tapahtumaa ei voi jättää väliin. Luukan kirja New Yorkin uhmatar (Otava) on tämän syksyn must -luettavaa. 

PERJANTAI 26.10.

10.30 - 11.00 (Esplanadi)

Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret

Jälleen hihkun ihastuksesta! Vai miltä kuulostaisi debytanttikurssi 1800-luvun Turussa? Jos pelkkä ajatuksin saa sinut tuntemaan heikotusta ja ryhdyt pälyilemään lähintä kreiviä, jonka käsivarsille pyörtyä, niin Medbergin iiiiihanat kirjat ovat ehdottomasti sinua varten! Olen niin onnellinen Medbergin puolesta, sillä tämä on hänen ensimmäinen suuren kustantamon julkaisema kirja. Aiemmat - aivan yhtä ihastuttavat - teoksensa kirjailija julkaisi omakustanteena. Isomman kustantamon johdosta suurenkin yleisön on helpompi löytää Medbergin teokset. Medberg tekee muuten väitöskirjaa säätyläistyttöjen kasvatuksesta 1700-luvulla, joten historialliset faktat ovat hänen teoksissaan kohdallaan. Kultaportin kaunottaretkin sai alkunsa, kun tutkimuksen teemat heräsivät henkiin. Medbergiä haastattelee Otavan kaunokirjallisuuspäällikkö Antti Kasper. 

13.00 - 13.30 (Senaatintori)

Minna Rytisalo: Rouva C

Veikkaanpa, että tämä tapahtuma tulee olemaan kirjamessujen suosituimpia. Rytisalo on kirjoittanut romaanin Minna Canthin nuoruusvuosista ja avioliitosta. 

15.00 - 15.30 (Kallio)

Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Rakastitko lapsena Pieni runotyttö - kirjoja? Silloin tätä haastattelua ei voi jättää väliin. Kaksi suomalaista Runotyttö -fania, eli kirjailijat Vilja-Tuulia Huotarinan ja Satu Koskimies päättivät nimittäin kirjoittaa iki-ihanalle sarjalle jatkoa. Heitä haastattelemassa ovat Kallion lukiolaiset.

16.00 - 16.30 (Senaatintori)

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Toiset rakastivat, toiset eivät. Minä rakastin, rakastan ja tulen aina rakastamaan Saara Turusen huikean hienoa Sivuhenkilö -kirjaa. Messuilla kirjailijaa haastattelee Satu Sirkiä.

16.30 - 17.00 (Esplanadi)

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, haastattelijana Katja Kallio (Oi kyllä! Kaksi upeaa kirjailijaa samassa paketissa!)

Tätä haastattelua EI VOI jättää väliin. Ongelmana on vain se, miten ehtiä edellisestä tapahtumasta tähän ajoissa, kun toinen päättyy ja toinen alkaa täsmälleen samaan aikaan? 

Naiset joita ajattelen öisin on kirja, jota luen öisin. Se on kirja, jota en voi päästää käsistäni öisin. Se on kirja, jonka toivoisin voittavan tämän vuoden Tietokirjallisuuden Finlandian (toivottavasti se ehdokkaaksi nimetään). Tämä kirja ansaitsee nimittäin kaikki mahdolliset palkinnot. Tulen kirjoittamaan tästä kirjasta blogissani jutun, mutta sitä ennen haluan ehdottomasti käydä kuuntelemassa tämän haastattelun. 

17.30 - 18.00 (Töölö)

Kritiikkitapaus: Saara Turusen Sivuhenkilö

Muistattehan millaisen kritiikkikeskustelun Turusen teos aiheutti keväällä 2018? Tässä tilaisuudessa tämä "kohu" puretaan kuulemma osiinsa. Keskustelua vetää Nuori Voima -lehden päätoimittaja Vesa Rantama, haastateltavana tietysti Saara Turunen itse.

LAUANTAI 27.10 

Tänään kirjamessuilla on paikalla alle listaamieni tärppien lisäksi muun muassa sellaisia nimiä kuin Antti Tuisku, Maria Veitola, Kari Hotakainen ja Katja Kettu, Anna-Leena Härkönen. 

15.00 - 15.30 (Hakaniemi)

Image esittää: kirjailija ja kriitikko kohtaavat (Saara Turunen haastattelee Antti Majanderia)

Aivan mahtavaa, Turunen haastattelee kriitikko Antti Majanderia! Tätä tapahtumaa odotan ehkä kaikista eniten! (Meinasin tuoliltani pudota, kun näin tämän kirjamessuohjelmassa. Mahtava idea!)

17.30 - 18.00 (Punavuori)

Dekkarilauantai: Vera Stanhope and Jimmy Perez, kirjailija Ann Cleevesiä haastattelee Leena Korsumäki

Tänne ehdottomasti, jos olet menettänyt sydämesi Jimmy Perezille... *punastuu* Ei kun ööh tarkoitan siis Ann Cleevesin kirjoille tai niiden pohjalta tehdyille Shetlandsaarten murhat tai Vera Standhope tutkii -sarjoille. Voisikohan joku mitenkään vinkata Ann Cleevesiä tuomaan mukanaan Pereziä esittävän Douglas Henshallin? Ihan vaan kun hän voisi kertoa siitä televisiosarjan tekemisistä. Niih. Ihan vaan siksi. Juu.

SUNNUNTAI 28.10.

Tämäkin päivä on mukaansatempaavia tapahtumia ja mielenkiintoisia henkilöitä tulvillaan. Paikalla ovat esimerkiksi Mauri Kunnas, Mariska, Ultra Bra, Helena Petäistö, ihan vain muutamia mainitakseni. 

16.30 - 17.00 (Lonna) 

Lukupiiri: Saara Turunen, Sivuhenkilö

Kuten olette ehkä saattaneet huomata tätä juttua lukiessanne, Saara Turunen on tehnyt minuun melko suuren vaikutuksen, joten aion tietysti ehdottomasti osallistua myös lukupiiriin, jossa keskustellaan toisten lukijoiden ja kirjailijan itsensä kanssa hänen kirjastaan Sivuhenkilö.

17.30 - 18.00 (Esplanadi)

Suuri toivelaulukirja. Allsång på kirjamessut yhteislaulutilaisuus (Laulattajana Esa Nieminen)

Mikä olisikaan hauskempi tapa päättää vuoden 2018 Helsingin kirjamessut kuin hoilaamalla lauluja legendaarisesta Suuresta Toivelaulukirjasta?

Nonnih, siinä oli meikäläisen messutärpit. Huikeita tapahtumia luvassa, eikö vain? Nyt sitten päästään (vihdoin) siihen otsikossa luvattuun hurjan hienoon osioon, eli TITTIDIDII... ARVONTAAN!

VOITA LIPUT HELSINGIN KIRJAMESSUILLE (25.10 - 28.10)!

Arvon 5 kpl kahden lipun paketteja.

Arvonta käynnistyy NYT ja päättyy sunnuntaina 21.10 klo 15.00.

Liput ovat sähköiset, joten lähetän ne voittajille sähköpostitse. 

Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla kommenttikenttään mikä tärpeistäni on sinun suosikkisi?

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Turun kirjamessut 2018 olivat ja menivät, mutta palaan vielä hetkeksi niiden tunnelmiin. Monessa blogissahan on jo raportoitu omista kokemuksista. Minä tulen hieman jälkijunassa, koska a) olen messujen jäljeltä edelleen aivan rättipoikkiväsynyt ja b) olo on aika hämmentynyt ja silloin on vaikea kirjoittaa. 

Tiedän, että nyt on se hetki jolloin kuuluisi vain hehkuttaa kaikkea kokemaansa. Ja kyllähän sitä hehkutettavaa onkin. Ikimuistoisen ihania esiintyjiä ja tapahtumia riitti vaikka muille jakaa. 

Mutta mitä jos tuli koettua myös sellaista, joka otti päähän - tai vähintäänkin hämmensi niin, ettei vieläkään oikein tiedä mitä asioista ajatella? Voiko sellaisesta kirjoittaa? Kirjottaisitko sinä? 

 

Tämä kummastutti

Uskoisin, että suurelle osalle messukävijöistä kirjailijoiden tapaaminen on sitä parasta antia. Osa kävijöistä kenties jopa odottaa sitä, että saa harvinaisen tilaisuuden tavata edes pienen hetken ajan jonkun suuresti ihailemansa kirjailijan.

Eihän siinä signeerausjonossa montaa sanaa ehdi vaihtaa, mutta pelkkä ystävällinen katsekin saattaa pelastaa lukijan päivän - ja vaikuttaa siihen,  millainen mielikuva kirjailijasta jää. Mikä puolestaan vaikuttaa siihen, tuleeko hänen kirjojaan ostamaan tulevaisuudessa vai ei. Sillä let's face it - karu totuushan on se, että kirjoja siellä messuilla ollaan myymässä ja sen takia ne kirjailijatkin ovat paikalla. Noh, ystävällinen katse, tervehdys tai kiitos ei noin yleisesti ottaen ihmiseltä paljoa vaadi. Mutta mitä jos vaatiikin? Mitä jos kirjailija vaikuttaa siltä, että sinun jorinasi ei voisi häntä vähempää kiinnostaa? Että olet pelkkä maanvaiva, ja voisit nyt oikeastaan siirtyä siinä signeerausjonossa jo eteenpäin?

Sydämeni oli särkyä, kun näin kävi erään (tähän asti) suuresti ihailemani kirjailijan kanssa. Ensinnäkin signeerausjono hänen luokseen oli järjettömän pitkä. Oletimme siipan kanssa tämän johtuvan siitä, että kirjailija siellä iloisesti jutteli jokaisen kävijän kanssa. Missasimme jonottamisen takia parikin mielenkiintoista esitystä. Päätimme kuitenkin odottaa, koska "olisihan se hienoa tavata tämä kirjailija ja päästä kenties kertomaan hänelle mitä hänen kirjansa ovat merkinneet". (Ja juu, ymmärrän kyllä, että kirjailijoilta menevät lukijoiden jorinat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta silti.)

Kas kuinka kävikään? Kun vuoroni vihdoin ja viimein koitti, selvisi se todellinen syy jonon hitauteen. Kirjailija ei vaihtanut sanaakaan kävijöiden kanssa, vaan jonoa seisotti kirjakaupan (tai mikä myyntipiste olikaan) henkilökuntaan kuulunut ihminen, joka kälätti kirjailijalle KOKO AJAN. Hän vei jonottajilta ne kallisarvoiset minuutit tai edes sekunnit, jolloin heillä olisi ollut tilaisuus sanoa kirjailijalle EDES JOTAIN.

Minä yritin. Yritin nimittäin sanoa nimeni, sillä kirjailija oli jo ehtinyt aloittaa kirjani nimmaroinnin. Paniikki iski. "Saisiko siihen myös nimeni? Se on..." piipitin. "Odota nyt vähän!" tiuskaisi Suuri Kirjailija. Kuvitelkaa tähän väliin kirjakaupan persoona, joka puhuu kirjailijalle kuin papupata jostain täysin merkityksettömästä asiasta. Kun Suuri Kirjailija oli saanut nimmarointinsa valmiiksi, hän kääntyi vihdoin minuun päin. Ei hymyä, vaan töykeä katse ja töykeä ääni, joka kysyi: "Niin mikä se nimi oli? Unohdin sen jo." Siinä kaikki mitä hän minulle sanoi. Että kiitosta vaan, oli harvinaisen lämmin ja mukava kokemus. 

Olisin jättänyt kirjat tiskille, jos olisin voinut. Mutta kas kun niissä oli se nimeni jo. Harmittaa aivan tolkuttomasti, sillä nyt en voi myydä kirjoja edes eteenpäin, jotta saisin rahani takaisin.

Kaiholla muistelin viime vuoden euforisia tunnelmiani, jolloin kirjoja oli signeeraamassa iki-ihana Neumann. Nipa jutteli mukavia ihan jokaikisen jonottajan kanssa. Moni kaivoi nimmaroitavaksi niin vanhoja Dingo-päiväkirjojaan, lehtileikkeitä, bändistä aiemmin julkaistuja kirjoja sekä kaikkea muuta mahdollista. Neumann signeerasi kuuliaisesti ne kaikki JA jutteli siinä samalla kivoja. Huom. ei vain tervehtinyt tai kiittänyt, vaan jutteli. Ihan jokaiselle. Hänellä on se harvinainen taito saada fani tuntemaan itsensä tärkeäksi. Viime vuoden euforisista tunnelmistani voit lukea täältä.

Ymmärrän kyllä, että kirjamessuilla olo on monelle kirjailijalle varmasti aika uuvuttava kokemus. Ja että he olisivat varmasti mieluummin missä tahansa muualla. Siitä huolimatta heidän kannattaisi tuo Neumannin taito opetella. Messukävijät ovat nimittäin paitsi maksaneet messulipuista, ostaneet juuri heidän (kalliin) kirjansa, eli maksaneet osan heidän palkastaan. Että vähintä mitä silloin voisi tehdä, olisi edes yrittää vaihtaa pari ystävällistä sanaa lukijan kanssa.

Onneksi suurin osa kirjailijoista tämän taidon taitaakin. Suurin osa kirjailijoista ja artisteista on yleensä todella ystävällisiä, osa niin ihania, että heitä tekisi mieli halata (ja osaa on tullut halattuakin).

Tämä ilahdutti

Iki-ihana runoilija, käsittämättömän lahjakas Heli Laaksonen, joka on niin ihana ilopilleri, että huono tuuleni pyyhkiytyi pois sen siliän tien. Tällä hurmaavalla sanamaijalla oli Turun kirjamessuilla todella monta esiintymistä, mutta hän jaksoi siitä huolimatta olla koko ajan ystävällinen ja iloinen. Helin tapaaminen kruunasi minun ja messuseuralaisteni päivän. (Toinen heistä pääsi jopa Helin kanssa runokuarmuri Knappikukkasen kyytiin!)

Heli oli messuilla kertomassa uudesta, aivan ihanasta runokirjastaan Ykköne, virosta kääntämästään lastenkirjasta Kun Musti muni Mummon, pitämässä viron pikakursseja, kertomassa miten kustantaja maanitellaan julkaisemaan virolaista kirjallisuutta ja pohtimassa virolaisten kollegojensa kanssa voiko (murre)runoja kääntää. Oli niin mielenkiintoista, etten meinannut paikallani pysyä! 

   Runoilija Heli Laaksonen ja kuvittaja Anne Vasko esittelemässä iki-ihanaa Ykköne -kirjaa

"Mitä Minna tekisi" -keskustelu, jota moderoi Jenni Haukio. Me kuuntelimme siipan kanssa tätä kiehtovaa keskustelua portailla istuen - kuten teki muuten Sauli Niinistökin, tosin siellä salin vastakkaisella puolella. Keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, mitä Minna Canth tekisi, jos eläisi tänä päivänä. Kirjoittaisiko hän kirjoja? Tubettaisiko hän? Minkälaiset asiat kiinnostaisivat häntä nyt? Miten hän suhtautuisi, jos tietäisi miten häntä nyt juhlitaan ja miten hänet on nostettu kansakunnan kaapin päälle? Mitkä aiheet olisivat hänelle nyt tärkeitä? Näyttelijä Elina Knihtilä, kirjailija Minna Rytisalo sekä YLEn uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen intoutuivat pohtimaan Jenni Haukion esittämiä kysymyksiä niin innokkaasti, että keskustelua olisi halunnut kuunnella pidempäänkin. Keskustelun lyhyys ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, sillä kokeneet puhujat pystyivät rajallisessakin ajassa käsittelemään aihepiiriä syvällisesti ja innostuneesti. Jenni Haukio päätti keskustelun myös tavalla, josta yleisölle tuli varmasti hyvä mieli. (Kun Haukio sanoo "hyvät ystävät", kuulijalle jäi olo, että hän todella tarkoitti sitä.)

 (Ihan pakko on kysyä tässä välissä tietäisikö joku mistä Haukion hurmaava Minna Canth -rintakoru on peräisin?)

Yritimme toki päästä kuuntelemaan myös keskustelua, jossa Sauli Niinistö oli mukana, mutta sisään mahtumisesta ei ollut mitään toivoa. Ehkäpä tällaisissa jo ennakkoon yleisömagneeteiksi arvatuissa tapahtumissa voisikin ottaa ennakkoilmoittautumisen käyttöön? Näin ei messukävijöiltäkään kuluisi kallisarvoista aikaa hukkaan turhaan jonottaessa, vaan sen sijaan voisi osallistua johonkin toiseen samanaikaiseen tapahtumaan.

Me kipitimme sitten kovaa vauhtia kuuntelemaan kiehtovaa keskustelua "Suomalaiset loitsut ja taikuus", jossa Pasi Heikura haastatteli Marjut Hjeltiä. Olimme haltioituneita!

Kirjamessuilla oli hauska myös kierrellä ja tutustua eri näytteilleasettajiin. Kirjaston osastolla pääsimme puuhamaan rintanappeja poistokirjojen sivuista. Turun Science Fiction -seuran osastolla myytiin puolestaan heidän tekemiään hauskoja ja oivaltavia rintamerkkejä. (Jos sinusta löytyy hitunenkaan nörttiä, et voi olla nauramatta lauseelle "Varokaa raakoja mangoja".) Seuran todella mukavat tyypit tekivät jälleen vaikutuksen! Pehmo-Dalekit, Doctor Who ja Yoda olivat messujen ehdottomasti parasta rekvisiittaa. 

Tuttuihin on aina hauska törmätä...

Nyt lähden jatkamaan messuviikonlopusta toipumista kaakaon ja hyvän kirjan merkeissä. Kiitos Turun kirjamessut 2018! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages