Kahvilla Kuralan Kylämäessä

Kävin tänään ensimmäistä kertaa maaseutumuseo Kuralan Kylämäessä eli ”elävän historian kylässä”, jossa on kauniin kahvilan ja käsityöpuodin lisäksi työpaja- ja kurssitoimintaa sekä aikuisille että lapsille. En tiennyt paikasta etukäteen mitään, enkä tiedä paljon vieläkään, mutta kaunista Kylämäessä kyllä oli. Historia oli läsnä kaikkialla, ja erityisesti minua ilahduttivat kahvilarakennuksen vanhat esineet (esimerkiksi ihana kirjoituskone!) ja vanhat kahviaiheiset mainokset. 

Olisimme mummin kanssa mielellämme kävelleet laajemminkin tiluksia läpi, mutta taaperon kanssa se oli hiukan hankalaa, sillä hän haluaisi luonnollisesti kävellä joka paikkaan, mutta ei osaa vielä varoa yhtään. Välillä hän suostui hetken pitämään mummin kädestä kiinni, minun käteeni hän ei suostunut tarttumaan millään, se olisi kai ollut liian lällyä. Pari kertaa hän pyörähtikin kunnolla ympäri epätasaisella nurmella, ja aika nopeasti päätimme siirtyä kahvilan puolelle.

Kahvilan antimista täytyy todeta sen verran, että niitä ei juurikaan ollut. Mutta ei se mitään, tarjolla ollut maustekakku toi mukavasti joulun mieleen (kohtahan sitä pitää muuten ruveta jo suunnittelemaan!) ja kahvi oli tosi hyvää. Kahvilasta olisi myös saanut ostaa perusjäätelöitä ja vanhanaikaisia makeisia.

Kylämäessä oli ilmeisesti aamupäivällä ollut muskaritoimintaa, ja kahvilan pihassa olikin vielä useampi lapsiperhe vaunuineen lounasta syömässä. Kahvilan puolelta löytyi muutama syöttötuoli ja mikro lastenruokien lämmittämistä varten.

IMG_4468.JPG

IMG_4471.JPG

IMG_4474.JPG

IMG_4475.JPG

IMG_4479.JPG

IMG_4482.JPG

IMG_4484.JPG

 

IMG_4486.JPG

IMG_4487.JPG

IMG_4488.JPG

IMG_4492.JPG

IMG_4494.JPG

IMG_4497.JPG

IMG_4500.JPG

kirjoituskone.jpg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen

Kindle vs. paperikirja

Paperikirja painaa. Mutta on kaunis.

Sähköinen kirja sujahtaa yhdellä hiiren painalluksella Kindleeni. Mutta sitä ei voi haistaa.

Paperikirja vie tilaa. Mutta paperikirjoja voi käyttää myös sisustamiseen.

Kindleen ostettu tiiliskiviromaanikin mahtuu helposti käsilaukkuun ja on kevyt kantaa.

Kirjahyllyni sisältö kertoo värikkäästi ja selkeästi, kuka olen ja mistä pidän. Kindle nököttää lipaston päällä, eikä kukaan uskalla mennä kurkistamaan sähköistä kirjakokoelmaani.

Jos luen mielenkiintoisen kirja-arvostelun lehdestä ja haluan ostaa kirjan, klik klik klik se on jo minulla. Paperikirjan perässä joutuisi lähteä kirjakauppaan tai kirjastoon tai odotella monta päivää nettitilauksen saapumista.

Kindleen ei pysty ostamaan kotimaista kirjallisuutta. Joihinkin muihin sähköisiin lukulaitteisiin tosin voi.

Paperikirjaa ei tarvitse koskaan ladata. Mutta rips raps vain sen sivut repeävät, jos en ehdi pelastaa sitä uteliaan vauvan kynsistä.

Jos läikytän Kindlen päälle kahvia, se saattaa mennä epäkuntoon. Paperikirja ei kahvitahroja säikähdä.

Paperikirja on helppo lainata toiselle tai myydä tarpeettomana. Kindleä en haluaisi lainata (koska mitä minä sitten lukisin?), enkä pysty myymään yksittäistä tiedostoa laitteestani.

Kindle on näppärä ja moderni, helppo ja kevyt. Paperikirja on perinteinen ja hyväntuoksuinen, kaunis ja painava. 

Lopputulos: molempi parempi. En luopuisi kummastakaan.

Entä sinä – luetko sähköisiä kirjoja vai ovatko ne mielestäsi paholaisen keksintö? Oletko kokeillut käyttää Kindleä tai muuta lukulaitetta?

 

P.s. Jos käytät sähköistä lukulaitetta ja kaipaat uuden kirjan tuoksua, tässäpä sinulle ratkaisu:

can-newbook.jpeg

                                                                                                        (kuva täältä)

 

 

 

 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään