Isänpäivästä
Huomenna on taas se päivä vuodesta, jolloin on minun vuoroni nousta heti lasten herättyä keittiöön häröilemään hääräilemään. Esikoinen täpisee päiväkerhossa askartelemastaan suloisesta kortista, josta on jo monet kerrat vihjaillut iskälleen, koska ei kerta kaikkiaan malttaisi odottaa, että pääsee sen antamaan. Kuopus ei vielä tajua isänpäivästä mitään, mutta osaa sanoa ittä eli iskä ja se riittää.
Itsekään en aina asioista paljon tajua, mutta sen olen tajunnut jo ajat sitten, että puolisoni on aivan mahtava isä. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että saan itse käydä töissä miehen hoitaessa lapsiamme kotona ja pyörittäessä kiireistä arkeamme (ja vielä paljon tehokkaammin kuin minä omalla vuorollani tein).
Miehestäni kuoriutui isä jo ensimmäisen raskauden aikana, kun hän otti esikoiseen yhteyden navan kautta ja huikki tälle kuulumisiamme. Pieni tyttömme nukkui päiväunia parhaiten isänsä rinnan päällä tai kainalossa, pieni käsi puristaen isänsä sormea.
”Mä voin lähteä sen kanssa ajelemaan, että sä saisit edes vähän nukuttua”, mies totesi ensimmäisen (ja toisenkin) vauvavuoden aikana useamman kerran, kun minulla sumeni silmissä silkasta väsymyksestä. Kerran poliisit olivat käyneet kysymässä mieheltäni Citymarketin parkkipaikalla, että onko kaikki hyvin, kun hän on sinne aamuöiseen aikaan parkkeerannut.
Rinnalla viihtyvä esikoinen oli vauvana kovasti minun perääni, mutta muistan edelleen sen ensimmäisen kerran, kun hän noin yksivuotiaana tietoisesti valitsi iskän lohduttajakseen, kun sormeen tuli pipi. Iskän kanssa käydään häkkivarastossa, iskän kanssa tehdään remonttihommia, iskän kanssa käydään iskän työpaikalla ja kauppahallissa, hoidetaan asioita, haetaan paketteja postista, luetaan mainoksia vierekkäin sohvalla. Iskän kutituksesta menee ihan hervottomaksi. Iskä ottaa esikoisen mukaansa parturiin, siinähän se tytön otsatukka leikataan samalla. Iskä pystyy jollain ihmeen konstilla säätämään autossa takapenkkiläisten lastenohjelmat oikeaan kohtaan ilman kaukosäädintä. Iskä tietää, mikä Sofia Ensimmäisen jakso on se leipurijakso ja jaksaa lastenohjelmia myös katsoa, toisin kuin allekirjoittanut, jonka silmät lasittuvat jo tunnareiden aikana. Iskä opettaa, miten kameralla otetaan kuvia, pukee lapset ja tulee usein vastaan, kun pääsen töistä, käy lasten kanssa noutamassa tilaamansa ruokaostokset ja saa ruokakassit vielä jollain ilveellä tuotua lasten kera autosta kotiin. Iskä käy tottuneesti muskareissa ja kerhoissa ja tanssittaa molempia lapsia yhtä aikaa sylissään niin, että seurauksena on kaksi kikattajaa.
Jos minulta kysytään, mieheni olisi ansainnut isänpäivänään vähintäänkin ilotulituksia ja fanfaareja. Voi olla, että ainakin niiden kaltaista meteliä on luvassa, kun yritän samanaikaisesti käristää karjalanpiirakoita, kaataa pekonia lasiin ja jauhaa nakkeja kahvimyllyssä. Tai jotain sellaista.
Iloista isänpäivää kaikille isille huomenna!
