Kuopuksen ensimmäinen syntymäpäivä on enää kuukauden päässä! Yksitoistakuukautinen vauvamme…

…nukkuu kahdet n. 1,5 tunnin päiväunet ja nukahtaa iltaisin pinnasänkyyn vajaassa vartissa itsekseen, tosin mies istuu lattialla sängyn vieressä ja on läsnä, vaikka ei aktiivisesti vauvaa nukutakaan. (Tämä tarjoaa minulle ja esikoiselle arvokasta kahdenkeskistä aikaa; minä teen hänelle iltapesut, sitten luemme pari kirjaa ja juttelemme päivän asioista, kunnes hän valitsee vielä yhden kirjan sängyssä luettavaksi ja kömpii se kainalossa peiton alle.)

…syö kaiken paitsi iltapuuron sormin. Vauvamme kärsii selvästä annoskateussyndroomasta ja hänen on saatava aina tismalleen sitä samaa mitä meidän muidenkin lautasilta löytyy. Tällä hetkellä meillä syödäänkin melkoisesti täysjyväriisiä ja täysjyväpastaa eri lisukkeilla. Sormiruokailu sujuu näppärästi ja on vaivatonta, ellei lasketa mukaan sitä vaihetta, kun riisit ja muut ruoat täytyy siivota lattialta…Koska syötämme iltapuuron lusikalla, on iltapala aina varsinainen operaatio, johon liittyy esimerkiksi kipollinen tuliaisminitobleroneja (joita vauva saa laittaa kippoon, ottaa pois ja laittaa takaisin…).

Juhannusaattona lounasta serkkulassa mummilasta lainatussa syöttötuolissa:

…juo hienosti itse maitoa mukista ja on tästä taidosta aivan erityisen ylpeä. Osittainimetän edelleen, mutta silti lähes joka aterialla on myös korviketta tarjolla. Alun perinhän suunnitelmani oli töiden aloituksesta huolimatta imettää mahdollisimman paljon niin että vauva saisi korviketta vain kerran, pari päivässä, mutta nyt muutaman viikon aikana vauva on selkeästi alkanut menettää kiinnostustaan rintamaitoa kohtaan ja haluaa sitä oikeastaan vain aamuisin ja töistä tultuani. 

,..liikkuu konttaamalla. Kuopuksen konttaustyyli on tosi tomera. Hän on hyvin määrätietoinen pyrkimyksissään, eikä ole helposti pysäytettävissä. Viimeisen kuukauden aikana hän on ruvennut nousemaan konttausasennosta eräänlaiseen ”karhunkävelyasentoon” ja nyt viimeisen parin viikon aikana hän on alkanut nousta seisomaan tukea vasten. Näistäkin taidoistaan hän on itse hyvin tohkeissaan ja selvästi oikein odottaa kehuja suorituksistaan.

…on hiukan kiinnostuneempi kirjoista kuin vielä jokin aika sitten. Vieläkään hän ei varsinaisesti jaksa kuunnella tarinoita, mutta innostuu välillä osoittelemaan kirjojen aukeamilla olevia kuvia.

…osaa hienosti ”kertoa”, mitä haluaa tai tarvitsee. Eräänä iltana hiukan ennen iltapala-aikaa hän konttasi tarmokkaasti lastenhuoneesta minua kohti ja pyöri kuin koira jaloissani, enkä minä ensin meinannut millään tajuta, mistä oli kyse. Sitten vauva konttasi keittiöön syöttötuolin taakse ja yritti kiivetä tuoliinsa ja oli intoa täynnä, kun huomasi, että tajusin hänen haluavan jo iltapalalle.

…on välillä hyvinkin äänekäs keskustelukumppani ja innostuu monta kertaa päivässä mekastamaan. Kuopus ei ole koskaan ollut erityisen aktiivinen jokeltelija (hänellä oli kyllä pari selkeämpää jokelluskautta, mutta välillä myös aika hiljaisia kausia) ja jossain vaiheessa olin tästä hiukan huolestunutkin, varsinkin, kun tahtomattani vertasin häntä esikoiseen, joka on ollut jollain tavalla äänessä syntymästään saakka. Mutta esikoinen ja kuopus ovat muutenkin monessa asiassa toistensa vastakohdat, miksei siis tässäkin. Ja nykyään kuopuksen jutustelu on päivittäistä.

…on sanonut jo pitkään silloin tällöin aivan selkeästi ”äiti”. Muu jutteleminen on enemmän tavujen toistamista tätätätätätä-tyylisesti.

…nauraa ihanasti räkättämällä, erityisesti isosiskonsa puuhille. Isosisko saa halutessaan vauvan nauramaan aina, sillä jotenkin hän vain tajuaa, mikä kuopusta voisi milloinkin huvittaa. Minun ja mieheni pelleilyille kuopus ei naura läheskään yhtä usein.

…on hyvin fyysinen vauva. Nipistelee, tunkee sormiaan sieraimiin (siis meidän muiden), voi yhtäkkiä yrittää purra ja välillä ehtii repäisemään kipeästi huulesta. Paukuttaa, paiskoo, hakkaa, huitoo, kiskoo, kiemurtelee ja vääntelehtii. Mutta antaa myös hyvin helliä halauksia ja tykkää aamuisin köllötellä sylissä ja lepuuttaa päätään minun tai miehen rintaa vasten. Ei onneksi enää ole joka välissä kiskomassa isosiskoaan hiuksista. Sen sijaan siskokset halailevat toisiaan välillä hyvinkin rajusti, mutta rajut halit näyttävät miellyttävän molempia.

…tykkää keinumisesta, duploista, kylpemisestä, soittimista, leluastioista ja kaikenlaisesta pura, täytä, pura, täytä -touhusta, jossa saa siirrellä esimerkiksi duploja laatikkoon ja taas takaisin. Jaksaa kuunnella yhden kirjan alusta loppuun; iltasatuna toimivan Bää bää sänkyyn -kirjan, koska siinä voi samalla silitellä kirjan sivuilla seikkailevia pehmeitä karitsoita. Alkaa hytkyä polviseisonnassa, kun Risto Räppääjän lauluja laitetaan soimaan.

…ei vierasta edelleenkään. Olisikohan hän koko elämänsä aikana parahtanut kerran vierastustyyppiseen itkuun. Tekee kyllä muuten selväksi, että tässä on oma perhe ja nämä muut tyypit voivat toki olla mukavia ja kivoja ja tärkeitäkin, mutta eivät niitä ”omia” ihmisiä.

…jaksaa istua rattaissa pitkiäkin aikoja, viihtyy ruokakaupassa, kylässä, autossa, ravintolassa – oikeastaan missä vain, jos ei satu olemaan nälkä tai väsy. 

…on ruvennut näyttämään välähdyksiä ajoittain hyvinkin kipakasta ja räiskyvästä luonteesta. Varsinkin iltapalalla mukit ja lusikat helposti lentelevät ja kädet viuhuvat, jos hänen toiveitaan ei heti tajuta tai muuten vain täytetä.

…on iloinen, utelias, tarmokas, kujeileva, hassu, päättäväinen ja suloinen yksitoistakuukautinen. Tässähän saa aivan pian ruveta suunnittelemaan seuraavia synttärikemuja!