Minua jännittää kirjoittaa tätä postausta. Jännityksen lieventämiseksi hörpin teetä (!). Tee on yllättävän hyvää. Ja olen ruvennut ihan pikkuisen kadehtimaan niitä ihmisiä, jotka tilaavat kahviloissa teetä, koska he saavat näköjään tarjottimelle mukaansa nätin ja riittoisan teekannun – ainakin Maria S. sai, kun tapasimme eräässä kahvilassa joulun alla. Ja sekin varmasti vaikuttaa asiaan, että löysin vihdoin teetä, joka maistuu hyvältä: pukkan licorice & cinnamon -tee, jonka kanelinen tuoksu pitää minut järjissäni täällä lapsiperhehulinassa melkein yhtä tehokkaasti kuin kahvi. (Melkein.)

Nyt rupesin jaarittelemaan – jännityksen merkki sekin. 

En oikeastaan edes tajua, miksi minua jännittää. Ei asiani ole kummoisempi kuin tämä: olen luopunut sokerista. Ainakin täksi vuodeksi. Aion siis viettää koko tämän vuoden 2015 sokeritta. Ennen kuin kiljaisette, että ihminenhän tarvitsee sokeria elääkseen, kiiruhdan vakuuttamaan, että verensokerillani ei ole mitään hätää, syömäni hiilihydraatit pitävät siitä kyllä huolen. Tarkoitankin tässä sitä kaikkea muuta sokeria; suklaan sokeria, karkkien sokeria, pullan sokeria, jätskin sokeria…ja nykyään nyrpistelen nenääni myös sille valtavalle määrälle piilosokeria, jota lymyää kaikkialla. Ja vielä toistaiseksi pysyttelen loitolla myös hedelmistä, koska fruktoosi ei olekaan aivan niin hyvä kaveri kuin se tykkää esittää.

Tänä vuonna en siis syö lainkaan herkkuja; en edes yhtä pehmistä jokirannassa kesällä, enkä yhtään pullaa kahvipöydästä. En haukkaa palaa kuopuksen yksivuotissynttärikakusta tai osta kilon irtokarkkipussia mammuttimarkkinoilta vain siksi, että se olisi muka arjen säästöä. En lähde enää iltaisin hakemaan suklaata lähi-Salesta ja syö yhtä patukkaa jo kotimatkalla. Enkä aio ostaa ja avata keksipakettia todetakseni viiden minuutin päästä, ettei yhtään keksiä jäänyt.

Ei siis sokeria minulle. Päätökseni taustalla on niin monta erilaista syytä, ettei niitä kannata lähteä tässä luetteloimaan tai analysoimaan. Muistatteko, kun täytin elokuussa vuosia ja laitoin (ainakin) Instagramiin kuvia saamistani lahjoista: sain yhteensä kaksitoista suklaalevyä, pari isoa karkkipussia ja tukusta haetun laatikollisen Tupla-patukoita. Eikä niiden tuhoamisessa mennyt kovinkaan kauan. Tämä esimerkki kertoo varmaan aika hyvin niistä syistä, joiden takia päätin hyvästellä sokerin. 

So long, sugar. Ei minulla muuta.

P.s. Elän ilman sokeria myös Instagramissa käyttäjänimellä @sokeritta. Kuvia voi hakea myös tagilla #sokerittavuosi2015. Alun perin suunnittelin päivittäväni Instagramiin kuvan päivässä, mutta siihen ei riittänyt aika eikä luovuus. (En pysty loputtomasti keksimään erilaisia tapoja kuvata jokapäiväistä sokeritonta smoothietani.)

Entäs sinä – onko sinulla ollut koskaan sellainen olo, että vähempikin sokeri riittäisi?