Blogiväsymyksestä
Hyvää uutta vuotta! Toivottavasti vuodesta 2015 tulee juuri sellainen kuin olet halunnut!
Itse toivotin uuden vuoden tervetulleeksi ristiriitaisin tuntein. Minua on jo pitkään vaivannut epämääräinen väsähtäminen blogini suhteen. Kun vielä loka-marraskuussa tilanne oli sellainen, että tarvitsin muistikirjaa postausideoille, joita oli aina enemmän kuin aikaa kirjoittamiselle, nyt tilanne on se, etten edes tiedä, missä se koko muistikirja on – eipä ole nimittäin ollut sellaista oloa, että pitäisi jotain ideoita kirjoitella ylös tämän blogin suhteen.
Tuntuu, että olen viimeiset kuukaudet toistanut kahta asiaa: esikoisen uhma ja kuopuksen unirytmi. Ei niistä jaksa loputtomasti kirjoittaa. Omien pohdintojeni suhteen hyvin ajoitettu Fitness Führerin viimeviikkoinen kirjoitus herätti minut miettimään sitä, toiminko peruuttamattoman väärin julkaistessani lapsiini liittyviä tekstejä. Kuvien suhteen linjani on ollut alusta alkaen melko tiukka, vaikka kuopuksen kohdalla olenkin lipsunut välillä ajattelemaan, että eivät vauvakuvat ole niin pahoja. Huomasin kuitenkin jo kahden edellisen postauksen kohdalla, ettei minusta tuntunut lainkaan hyvältä laittaa kuopuksemme kuvaa blogiin, joten olemmekin yhdessä mieheni kanssa päättäneet tiukentaa linjaa myös vauvakuvien suhteen.
Kahvia, kiitos! -blogini piti alun perin olla jotain ihan muuta kuin perheblogi. En vain koskaan keksinyt, että mitä muuta ja niinpä rupesin kirjoittamaan siitä mitä arjessamme tapahtui eli esikoisen edesottamuksista, toisesta raskaudestani ja elämästä nelihenkisenä perheenä. Olen saanut bloggaamisesta ja blogini kautta paljon iloa, vertaistukea, ahaa-elämyksiä, vinkkejä ja ihania uusia ystäviä, eikä minua kaduta blogin perustaminen, sillä se on ollut korvaamaton varaventtiili tämän kaiken välillä niin raskaankin myllerryksen keskellä.
Jatkosta en kuitenkaan ole varma. Sen tiedän, että haluan yhä kirjoittaa (en varmaan pystyisi olemaan kirjoittamatta, se on aina ollut minulle se kaikkein luontevin tapa ilmaista itseäni), mutta missä, miten ja mistä asiasta, se on nyt vähän hakusessa. Olen jo kauan sitten luvannut itselleni, että jos bloggaamisesta uhkaa tulla pakkopulla, minun ei ole pakko haukata palaa vaan voin maistaa jotain muuta.
Sen vuoksi pidän bloggaamisesta taukoa tämän tammikuun ajan. Minä ja tammikuu emme ole koskaan tulleet toimeen keskenämme mutta nyt mietin, että yritän ainakin antaa sille mahdollisuuden näyttää, millainen tästä vuodesta 2015 voisi omalta osaltani tulla. Lisäksi selkeä blogitauko antaa minulle aikaa keskittyä erääseen toiseen, itselleni kovin tärkeään projektiin.
Voi olla, että palaan helmikuussa intoa ja inspiraatiota puhkuen tai sitten voi olla, että blogitauko venyy ja venyy ja muuttuu joksikin muuksi kuin pelkäksi tauoksi.
Joka tapauksessa, minä poistun tästä nyt kahvinkeittopuuhiin ja vaikenen ainakin hetkeksi. Olkoon tammikuunne täynnä virkistäviä kahvihetkiä!
