Rakas, rakas kuopus
Rakas vauvani H (a.k.a MC Rapunzel – älkää kysykö miksi, en osaisi vastata),
täytät huomenna vuoden.
Ennen kuin sinä synnyit, en edes tiennyt, että perheestämme puuttui palanen.
Kun tapasin sinut, mietin, että olet samaan aikaan aivan sellainen kuin olin kuvitellutkin ja toisaalta ihan erilainen.
Neljä kiloa kapaloitua rakkautta kuorrutettuna haikaranpuremalla ja tummalla hiuspehkolla.
Synnyit unikeonpäivänä, jonka taika on pitänyt meidät pinnalla koko vauvavuoden, mitä nyt tässä viime aikoina unikeosta on kehkeytynyt aamu(viiden)virkku.
Synnyit käsi poskella – kenties mietit syntyjä syviä tai sitä, että kauanko pitää vielä odottaa, että saa jotain syödäkseen. Vaikka ensivaikutelma sinusta olikin raukean mietteliäs, on mietteliäisyys varissut aikoja sitten ja muuttunut armottomaksi tarmokkuudeksi. Jos sinulla olisi bändi, sen nimi olisi varmaan Tekemisen meininki.
Ihailet isosiskoasi, mutta olet tehnyt alusta alkaen selväksi, että et ole siskosi kopio vaan oman tiesi konttaaja.
Ja sinä konttaat niin että tanner tärisee.
Usein sinut löytää seisoskelemasta muina vauvoina milloin mitäkin tukea vasten – ja nykyisin myös ilman tukea pari sekuntia kerrallaan.
Otat muutamia vielä kovin haparoivia mutta päivä päivältä vahvistuvia askeleita tukea vasten, ja joka kerta meinaan haljeta ylpeydestä. Niin meinaat sinäkin.
Mielestäsi hauskinta tässä maailmassa on pienten tavaroiden siirtäminen paikasta A paikkaan B ja taas takaisin. Vaivut tavaroidensiirtelytranssiin, jonka aikana mumiset keskittyneenä ö-öö.
Se on maailman viisain ö-öö.
Pahastut herkästi ja äänekkäästi tilanteissa, joissa tarpeitasi on räikeästi lyöty laimin – jos annamme sinulle väärää leipää, jos annamme liian pienen palan oikeaa leipää, jos laitat oikeaa leipää liian ison palan suuhusi. Jos iltapuuron syöttämisen rytmityksessä mokataan sekunnin sadasosalla, et epäröi antautua elämäsi rooliin mielensäpahoittajana.
Mutta vieläkin enemmän sinä naurat. Tai oikeastaan käkätät. Eniten isosiskosi hassutteluille ja mekastuksille mutta paljon myös omille nokkeluuksillesi – murujen pyyhkäiseminen lattialle tuo usein kasvoillesi leveän virnistyksen.
Välillä sinulla on paljon asiaa, sen syvällisen ö-öön lisäksi. Sinulla on viiden (melkein kokonaisen) sanan repertuaari, joka on varsin kuvaava poikkileikkaus elämäsi tärkeimmistä asioista – noista viidestä sanasta kolme viittaa perheenjäseniin, kaksi ruokaan.
Näytät niin hurmaavan valloittavan suloisen ihanan kauniin täydelliseltä, etten yhtään ihmettele, miksi saat osaksesi niin paljon hymyjä vierailta ihmisiltä.
Olet ainutlaatuinen, niin täydellinen.
Rakas vauvani H, miten sinä muka olisit jo taapero. En suostu. Tehdään kompromissi, ole vielä vauvero. Äitin rakas.
Hyvää syntymäpäivää!
P.s. Muita kuopuksen vauvavuoden aikaisia postauksia:
10 kuukauden iässä katsaus sisarussuhteeseen
9 kuukauden ikäisen päivärytmistä
Se outo tunne, kun sinulla onkin perustyytyväinen vauva
3 kuukauden ikäisen unirytmistä ja iltaraivareista (huh, niistäkin on selvitty jo ajat sitten!)
Koliikkiepäilyistä (onneksi jäivät vain epäilyiksi)
Kahdeksan vuorokauden ikäinen peikkotukka