Reissutäpinää

Olinko oikeasti vielä toissapäivänä töissä? Tuntuu siltä, että olen jo tämän ensimmäisen lomaviikonlopun aikana ehtinyt unohtamaan työpaikkani niin onnistuneesti, että loman jälkeen en varmaan enää muista, missä toimistomme edes sijaitsee. 

Kodissamme lojuu avonaisia matkalaukkuja pitkin poikin lattioita, lipastot ja pöydät ovat täyttyneet listoista, papereista, vaatepinoista, nyssyköistä ja kaikenlaisesta matkustustilpehööristä. Olen niin tykästynyt Minigrip-pusseihin, että kätevänä maailmanmatkaajana onnistun pian varmaan sujauttamaan matkalaukkummekin sellaiseen. Ehkä voisimme koko perhe matkustaa näppärästi Minigrip-pussissa!

Kuopuksen nuha toivottavasti koki huipennuksensa eilen pikkuisen ollessa pieni uuvahtanut ressukka, sillä tänään on ollut jo parempi päivä räkärintamalla. (Tässä välissä pieni ylistyslaulu Vicks VapoRub -voiteelle – ja siskolleni, joka muistutti sen olemassaolosta – sillä sen avulla kuopus nukkui kuin tukki koko viime yön, toisin kuin toissayönä, jolloin hän heräili jatkuvasti!)

Esikoinen on pakannut oman pienen lentolaukkunsa ainakin kymmenen kertaa tänään, ja kuopus on valikoinut rakastamistaan Tammen kultaisista kirjoista pari lemppariaan mukaan. (Ajatella, että joskus murehdin sitä, ettei kuopusta kiinnosta kirjat yhtään. Nykyään ne kiinnostavat häntä enemmän kuin mikään muu!)

Molemmat lapset käyvät ylikierroksilla, varsinkin esikoinen, joka (silloin kun ei ole pakkaamassa) on koko ajan jossain nurkan takana tekemässä kuperkeikkoja, kun ei oikein tiedä, miten jännitystään muuten purkaisi. Hassua muuten, ettei aikuisena enää tee mieli tehdä kuperkeikkoja tai voltteja reissujännityksen lievittämiseksi. Itse olisin lähinnä viinilasillisen tai kylmän siiderin tarpeessa. Taidanpa käydäkin yhden siiderin hakemassa.

Toivon, että minulla on nyt sopiva asu joka tilanteeseen: perjantaina on wedding rehearsal ja teeseremonia ja samana iltana vielä Welcome Party, lauantaina sitten itse häät, joissa minullakin muuten on pieni tehtävä: luen jotain teemaan sopivaa vihkiseremonian aikana! Sopivan tekstin löytäminen oli yllättävän helppoa, mutta se hetki, kun astelen sen lukemaan – jaiks. Pitäkää tekin peukkuja pystyssä sen suhteen, ettei tuosta esiintymisestäni tule mitään Hauskat kotivideot -matskua! 

Tyttöjen morsiustyttöasut ovat kunnossa koruja ja kenkiä myöten. (Kuopuksen kenkien suhteen olimme jo vaipumassa epätoivon syövereihin, sillä ne kengät, jotka vielä keskikesällä vaikuttivat ihan sopivilta, osoittautuivat muutama viikko sitten liian pieniksi. Pikkutyttöjen valkoisia juhlakenkiä on yllättävän vaikea löytää  – varsinkin väsyneenä työpäivän jälkeen – mutta loppujen lopuksi oikein sopivat ja hyvät löytyivät kymmenen euron alehintaan niinkin eksoottisesta kaupasta kuin Citymarketista.) Esikoinen on tärkeästä morsiustyttöroolistaan hyvin innostunut, mutta kaikkein eniten hän on liekeissä siitä, että häissä saa valvoa niin myöhään kuin haluaa! Itse asiassa, mitä pidempään tytöt jaksavat olla hereillä, sen parempi. Olemme joka tapauksessa juhlissa loppuun asti (iltakymmeneen), koska vuokra-autojemme kyytiin on tarkoitus lastata melkoinen määrä hääaiheista tavaraa, ja olen suhtautunut yllättävän zenisti siihen, että tytöt menevät nukkumaan sitten kun menevät. Otamme heille tuplarattaat mukaan, ja esikoinen on jo monta kertaa päivitellyt sitä mahtavuutta, että väsymyksen viimein iskiessä saa vain kiivetä rattaisiin ja nukahtaa! Ja että tavallisen iltapala-ajan tienoilla saadaankin hääkakkua! Ja että juhlissa kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan!

Olemme mieheni kanssa muutenkin miettineet, että nyt kun kerran lomaillaan, voisimme antaa tyttöjenkin valvoa pidempään kuin tavallisesti. Millaisia kokemuksia teillä on lomareissujen iltarutiineista? San Diegon loma-asuntomme on aivan ihana, ja näen jo sieluni silmin, miten päivän päätteeksi syömme illallista kauniissa puutarhassa lasten kirmaillessa nurmikolla, kunnes he yksi toisensa jälkeen kaatuvat väsymyksestä nurmelle, ja sitten vain kannamme heidät sänkyyn. Toinen tavallisesta arjesta poikkeava asia, jonka olemme päättäneet lanseerata loman ajaksi, on reissututti. Kuopus ei ole enää pitkään aikaan käyttänyt tuttia kuin nukkumaan mennessään, mutta nyt ihan vain helpottaaksemme lentoja, juhlatilanteita ja koko lomaa muutenkin (ja säästääksemme kanssamatkustajien hermoja), olemme ajatelleet tarjota kuopukselle reissututin riemun. Ja kun palaamme kotiin ja arkeen, alamme sitten pikkuhiljaa laatia sotasuunnitelmia tutista vieroittamiseen lopullisesti.

Nyt kuuluu kuopuksenkin sängystä tasainen tuhina. Päätän tämän hajanaisen ajatuskokoelmani tähän ja alan tehdä sitä, mistä olen unelmoinut koko päivän: pakata rauhassa!

Ps. Reissun aikana en todennäköisesti ehdi päivittämään blogia, joten reissukuulumisissa pysyy parhaiten mukana Instagram-tilini kautta. Käyttäjätunnukseni on @kahviakiitosblogi. 

Aiempia postauksia matkaan liittyen: 

Matkakuume nousee!

Kommentit (5)
  1. Meillä esikoinen ja keskimmäinen olivat pieninä sellaisia, ettei heidän auttanut antaa valvoa lomillakaan pitkään. Nukahtamiset kävivät vain vaikeammiksi, yöt repaleisemmiksi ja aamut aikaisemmiksi.

    Kuopus on ollut toista maata. Jos hän valvoo myöhempään, hän nukkuu aamulla myöhempään. Ihanan loogista! Ja koska isotkin nyt koululaisina jo toki toimivat samoin, niin olemme antaneet heidän lomilla hieman kukkua. Yleensä uni korjaa joka tapauksessa trion max. tunnin pari normaalia myöhemmin.

    Ihanaa reissua ja rentouttavaa lomaa! Kuulostit kesän aikana aika uupuneelta. <3

    1. Kiitos! Kieltämättä olin kyllä aika uupunut. Mutta loma teki tehtävänsä, ja nyt olen innoissani syksystä ja paluusta arkeen. 🙂

      Meillä lapset nukkuivat reissun ajan suurin piirtein normaalissa rytmissään; ensimmäisellä viikolla, jolloin juhlittiin veljeni häitä eri oheistilaisuuksineen, illat saattoivat venyä aika pitkiksi, mutta sekään ei tuntunut haittaavan. Kuopus sai napattua päiväunensa aina jossain vaiheessa, usein liikkeellä ollessamme. Tosi joustavia reissaajia olivat kyllä molemmat lapset, varsinkin superreipas nelivuotiaamme. 🙂 Kaksivuotias ei ymmärrettävästi jaksanut aina niin hyvin.

      1. Hienoa, että reissu oli onnistunut. Ihanaa syksyä sinne!

  2. Hyvä kuume tuo matkakuume.

    1. No niin on, ja pitkästä aikaa pääsemme sitä lääkitsemäänkin! 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *