Rv 28: äitiysneuvolassa

Eilinen sade teki ihmeitä tai sitten olen kehittänyt äkillisen immuniteetin siitepölyä vastaan, sillä oloni on huomattavasti parempi kuin eilen ja toissapäivänä. Hyvä niin, sillä minun piti olla jo aamukahdeksalta reippaana äitiysneuvolassa. Olin jo aiemmin varmistanut, että sokerirasituksen tulokset olivat kunnossa ja saanut kuulla, että Hb on sen verran matala (112), että täytyy aloittaa rautakuuri. Nyt olenkin popsinut taas Obsidania, joka sopii ainakin omalle vatsalleni ihan hyvin. 

Kaikki oli taas ihan hyvin: verenpaine tosi hyvä, paino noussut maltillisesti, SF-mitta keski- ja yläkäyrän välillä niin kuin se oli koko ensimmäisenkin raskauden ajan (olinkin silloin varma, että synnytän vähintään nelikiloisen vauvan, mutta tytön syntymäpaino oli 3360 g), vauvan sydänääneet ja liikkeet kunnossa ja tunnollisesti täyttämäni mielialalomakkeen mukaan hymyilen kuin hangon keksi. Olen huomannut, että minulla on aina vähän naputettavaa näistä mielialalomakkeista tai niihin liittyvästä seurannasta ja tällä kertaa kriittinen mieleni koki lomakkeen aika harhaanjohtavaksi. Totta kai on hyvä, että odottavan äidin mielialoja seurataan, mutta kyseinen lomake jätti oikeat huolenaiheet ja mahdolliset muut kielteiset tunteet täysin vaihtoehtojen ulkopuolelle: minulta kysyttiin esimerkiksi, että olenko ollut huolestunut ilman erityistä syytä tai murehdinko tai pelkäänkö jotain ilman erityistä syytä jne. No, en ole ollut huolestunut ilman erityistä syytä, mutta silti ollut huolissani monestakin asiasta, erityisesti epävarmaan työllistymiseen liittyen. Se nyt ei varsinaisesti liity tähän raskauteen, mutta on kuitenkin sellainen iso asia, joka stressaa minua lähes päivittäin. Enkä pelkää mitään ilman erityistä syytä, mutta lähestyvä synnytys mietityttää toden teolla, koska esikoisen maailmaan ponnistaminen oli melkoisen työn ja tuskan takana. Tästä tosin juttelinkin terkkarin kanssa niin tällä kuin viime käynnilläkin. 

Lomakkeen mukaan kaikki on siis enemmän kuin hyvin, silti stressaan isoja asioita lähes päivittäin ja mietin monenlaisia synnytykseen ja omaan jaksamiseeni liittyviä seikkoja. Toisaalta, en koe, että edellä mainitut asiat painaisivat mieltäni liikaa ja olen lomakkeen kanssa ihan samaa mieltä siitä, että yleinen mielialani on lähes aina iloinen.

Ja nytpä tämä hangon keksin lailla hymyilevä ilomielinen odottaja toivottaa kaikille oikein iloista vappua! Me saamme tänään ihania vappuvieraita oikein yökylään ja luvassa on hyvää ruokaa, vapputivolia ja vappupiknik, joka todennäköisesti kyllä joudutaan nauttimaan sisätiloissa. Metrilakukin vähän nakottaisi, joten jos huomenna nyt ei ihan koko päivän tule räntää niin vapputorillekin voisi poiketa.