Tag: lapsiperheen arki

Kaksi vuotta sitten hiukan ennen aamuseitsemää maailmamme mullistui, kun pörrötukkainen tyttömme syntyi virkeänä, nälkäisenä ja täydellisenä. Tänään juhlimme tytön virallista syntymäpäivää ihan vain oman pienen perheemme kesken ja sunnuntaina mummit ja kummitkin saapuvat kultapalaamme onnittelemaan. Koska tämä blogi pyörii aika tavalla tytön ympärillä, päätin kertoa hänestä teille vielä enemmän, koska omasta jälkikasvustaan haltioituneena äitinä uskon […]

Tytölle ostettiin ja kasattiin Ikeasta lastensänky jo helmikuun lopussa, mutta varsinainen muutto pinnasängystä ison tytön sänkyyn tapahtui vasta pari viikkoa sitten. Teimme nimittäin sänkyjen kanssa sen virheen, että jätimme laiskuuksissamme pinnasängyn paikoillemme sillä ajatuksella, että ”kohta sitä kuitenkin taas tarvitaan”. (Toiveissa on, että vauva nukkuisi edes osan ajasta sivuvaunussa minun puolellani sänkyä.) Tyttömme on sen […]

Viikon yllättävin: kun tajusin, että sääjumalat kuuntelivat minua ja laittoivat pyynnöstäni helteet tauolle.  Viikon järkyttävin: kun huomasin, että sääjumalat olivat ymmärtäneet minut väärin ja loivat ympärilleni lähes jääkausimaiset olosuhteet. Viikon yllätyksettömin: kun karkkilakkoni piti suklaalevyn mittaisen tauon ja jatkui taas muutaman päivän ja piti sitten parin metrilakun pituisen tauon ja jatkuu taas. (Äitini on vastuussa […]

Edustan varmaan asiassa vähemmistöä, mutta en ole koskaan tykännyt helteistä, sillä tätä perisuomalaista kroppaani ei todellakaan ole luotu nauttimaan tällaisista keleistä. Nyt kun raskaus on jo pitkällä, suhtautumiseni helteisiin on vielä tavallistakin nihkeämpää. Hikoilen koko ajan niin, että sääliksi käy sekä miestä että tyttöä, kun joutuvat lähelläni hengailemaan. (Onkohan lapseni muuten jonkin sortin masokisti, kun on […]

Peittelen tytön päiväunilleen ja pistän kahvin tippumaan. Voitelen pari leipää ja kaadan kulhoon jugurttia. Avaan Kindlen ja ryhdyn lukemaan. Yleensä syön lounasta tai jotain pientä kuten leipää samaan aikaan tytön kanssa ennen kuin tämä menee päiväunille, mutta nyt halusin säästää köyhän naisen brunssini omassa rauhassa nautittavaksi. Kuva kertoo pienestä hengähdystauosta kiukuttelun sävyttämän aamupäivän keskellä. Sen […]

Lainasin alkuviikosta kirjastosta Taina Laajasalon ja Silja Salmen vuonna 2012 julkaiseman Kun kolmesta tulee neljä -vanhemmuusoppaan (kiitos Aikavarkaissa-blogille hyvästä kirjavinkistä). Molemmat kirjoittajat ovat perheiden parissa työskenteleviä psykologeja, mikä mielestäni näkyy kirjassa hyvällä tavalla (ei mitenkään korostetusti mutta kuitenkin siten, että kirjoittajien ammattitaitoon on helppo luottaa). Sekä Laajasalolla että Salmella on myös omakohtaista kokemusta siitä, mitä perheessä tapahtuu, […]

Koko päivän on satanut vettä. Olen ollut aamusta alkaen väsynyt, samoin oli eilen. Raskaus etenee h i t a a s t i, silti kaikki ajatukset pyörivät vauvassa, synnytyksessä, esikoisessa ja siinä, miten arkemme tulee sujumaan vauvan syntymän jälkeen.  Tänään tyttö sai lähes hysteerisen kiukkukohtauksen, kun Teippileikki-laulu soi väärin. Tunnekuohu laantui vasta, kun hän sai omaan […]

Tyttömme, joka vauvana maisteli ennakkoluulottomasti kaikenlaisia makuja, on vauvavuoden jälkeen osoittanut hienoisia nirsoilun merkkejä. Ilmiö taitaa olla aika tyypillinen pienillä lapsilla, joten emme ole jaksaneet erityisemmin stressata siitä, että jos tyttö saisi itse valita, hän varmaan eläisi pelkällä leivällä, porkkanaraasteella ja raejuustolla. Olemme myös tottuneet siihen, että taaperon ruokahalu aaltoilee: välillä hän vetää neljän viljan […]

Voiko uhmaikä iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta? Tytöllä tulee näinä päivinä vuosi ja yksitoista kuukautta täyteen, joten iän puolesta uhmaikä olisi ihan looginen selitys viime päivien raivoamiseen. Taaperomme, joka on muutenkin aina ollut helposti turhautuva ja ärhäkkä kiivastumaan, on tässä parin päivän ajan ollut kyllä melkoisen pahalla päällä. EI-sanan käyttö on moninkertaistunut ja saanut tuekseen […]

Vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen tyttömme on jo melkoinen mestari mitä tulee omien tunteiden pukemiseen sanoiksi. Siitä on varmaan parisen viikkoa, kun hän iltapuuhien yhteydessä totesi isälleen (joka ei heti hoksannut jotain taaperon mielestä ilmiselvää asiaa), että ”S heemostuu!” Hermostua-sanan hän on todennäköisesti oppinut niissä lukuisissa tilanteissa, joissa duplopalikat ovat lennelleet pitkin poikin tai Herra […]