Tag: lapsiperheen arki

Näin käy, jos unohtaa koputtaa puuta

Näin käy, jos unohtaa koputtaa puuta

Odotellessamme päivälliseksi valmistamani jauhelihakeiton jäähtymistä viikkasimme taaperon kanssa pyykkiä. Oli mukava arkinen hetki, sellainen kiva ja rauhallinen tiistai-iltapäivä. Mieleeni juolahti, että onpas ihanaa, kun tämä lapsiperheen arki pyörii nyt jotenkin niin kivuttomasti. Unohdin koputtaa puuta. En tajunnut, että tuollaisten ajatusten pyörittely toimii samalla tavalla kuin sen Push to add drama -napin painaminen.  Mitä sitten seurasi? No, seuraava tapahtumaketju: […]

”Tulin, näin, nukahdin” – taaperon ensikäynti perhekerhossa

”Tulin, näin, nukahdin” – taaperon ensikäynti perhekerhossa

Menin tänään taaperon kanssa ensimmäistä kertaa ikinä seurakunnan järjestämään perhekerhoon. Olisi ollut suoranainen synti jättää menemättä, sillä kerho sijaitsee kirjaimellisesti kivenheiton päässä kotoamme. Taapero oli kovin tohkeissaan nähdessään muita suurin piirtein samanikäisiä lapsia. Hän otti tärkeänä myssyn pois päästään ja käveli reippain askelin kerhohuoneeseen. Hän varasi itselleen huoneen pehmeimmän ja isoimman nojatuolin, mutta ei malttanut […]

Pikavisiitti leikkipuistoon

Pikavisiitti leikkipuistoon

Lähdimme tänään taaperon kanssa ensimmäistä kertaa lähistöllä olevaan leikkipuistoon, koska ajattelin, että leikkipuistothan ovat aina täynnä kaikenikäisiä, innosta kiljuvia lapsia. Heistä sosiaalinen ja seikkailunhaluinen lapsosemme saisi mukavaa seuraa, sillä minulla rupeaa välillä olemaan konstit loppu sen suhteen, mitä kaikkea kivaa voisimme neljän seinän sisällä keskenämme harrastaa. Tiskikonekin oli jo tyhjennetty, eli päivän antoisin viihdepläjäys oli […]

Kahvia, kiitos!

Juokse sinä kumma

Eilen oli maanantai, joka on paras päivä aloittaa asioita. Siispä aloitin KuntoPlus-lehden juoksuohjelman aloittelijoille. Olen aloittanut sen ennenkin ja lopettanut parin lenkkikerran jälkeen, joten on ehkä todennäköisempää, että tämäkin juoksuohjelma loppuu jo parin viikon sisällä kuin että oikeasti vetäisin ohjelman loppuun asti ja pystyisin juoksemaan puoli tuntia yhtämittaisesti. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä. On niitä myönteisiäkin […]