Tag: lapsiperheen arki

Kahvia, kiitos!

Ärsyyntymisen comeback

Olen nykyään jäsen siinä ”Muutetaan kielteiset ajatukset myönteiseksi” -kerhossa, jossa pienet ongelmat hymistellään olemattomiin kaikenlaisilla tsemppilauseilla. Tehdään utuisin silmin valinta olla onnellinen ja henkäistään First World Problems ennen kuin ärsyyntyminen ehtii edes vilauttaa entistä VIP-korttiaan. Nyt kuitenkin päätin, että happy happy joy joy -kerho on tänään talvilomalla. Sen kunniaksi avaudun nyt kaikesta siitä mikä minua […]

Kahvia, kiitos!

Niin metsä vastaa…

Olen ajatellut olevani aika lempeä äiti. Sellainen, joka kasvattaa suukotellen ja rohkaisten ja niitä tarpeellisia rajoja johdonmukaisesti ja herttaisesti asettaen… Mutta sitten esikoisen nukke- ja muut roolileikit tulivat ryminällä kehiin ja tajusin, että lempeyden ja herttaisuuden lisäksi olen myös, kröhöm, vähän sellainen nalkuttaja-jäkättäjä-äiti. Tuskin esikoisen nykyiset lempileikit muuten kulkisivat tähän tapaan: Lotta-nukelle ilmoitettua: ”Lotta, mä […]

Kahvia, kiitos!

”Katollakin pisarat tanssii taas”

”Sataa, sataa aina aina vaan, sateen ropinan kaikki kuulla saa…” Kyllästyttää tämä vesisade. Lunta ja lumiukkoja näkyy vain joulukirjoissa, joita tyrkytän esikoiselle kiihtyvään tahtiin, koska haluaisin päästä edes hiukan tunnelmoimaan valkeaa joulua. Tyttö ottaa minulta joululaulukirjan pois kesken Sydämeeni joulun teen –hoilotukseni ja toteaa, että haetaan äitille joku hiljaisempi kirja. ”Kuule kuinka sade näin rummuttaa, ra-ta-ta-ta […]

Kahvia, kiitos!

Elämme poikkeuksellisia aikoja

Aikavarkaissa-blogin Mirkku pohti jokin aika sitten, että pitäisikö jo unohtaa termi ”poikkeustila” lapsiperhearjessa ja hyväksyä se, että tätä se elämä nyt vain on yöheräilyineen kaikkineen.  Mirkun postauksen myötä tajusin itsekin, että olen tässä jo jonkin aikaa kuvitellut eläväni jonkinlaisessa poikkeustilassa, vaikka totuus on se, että elän ihan tavallista lapsiperheen arkea. Sitten tajusin, että ajattelin eläväni […]

Kahvia, kiitos!

Käheää iloa

Eilinen rakkauden ja tasa-arvon päivä on toiminut tehokkaana flunssalääkkeenä: elimistöni on varmaan reagoinut kaikkeen tähän ilmassa leijuvaan rakkauteen ja hyvään mieleen ja päättänyt karkottaa torstaina nousseen kuumeen tiehensä. Kun toissailtana vielä tärisin villatakkiin ja vilttiin kääriytyneenä sohvalla kovassa kuumessa, pysyi kuume eilisiltana jo loitolla, kiitos noiden hyvien uutisten (ja Buranan). Olen kuitenkin vielä sen verran flunssainen, […]