Näköhärveli(t)

Kotona kuljeskelee kyborgi. Mies on hankkinut itselleen sellaisen silmähärvelin, jossa on valot ja suurennuslasit ja ties mitä. Lukulasitkaan ei riitä, kun hän väkertää jotain pieniä piirilevynnäköisiä juttuja. On kuulemma niin pikkutarkkaa hommaa ja niin pienet osat, että työ sujuu samalla sulavuudella kuin riisijyvän poimiminen kahden heinäseipään avulla. No mikäs siinä, selvästi nämä tekniikkaväkerrykset näkyvät olevan mieluisaa iltapuhdetta, hieno juttu! Mutta se näköhärveli, kyllä sen näkeminen aina hiukan säikäyttää. Perheen nuorisoa taas huvittaa.  Että tällainenkin päivä koittaa, että kodissamme asustelee – no uskallanko sanoa ihan suoraan – naamiaisjuhlista karannut hullu keksijä.

Vaikken ymmärrä, mitä tämä näköhärvelipäinen mies tarkkaan ottaen, tai rehellisimmin sanoen: ylipäätäänkään, väkertelee, en ole pahoillani. Hienoahan se on, että jaksaa iltaisin innostua omaksi ilokseen harrastelemaan. Kyseessä on varmasti monimutkaisemmat asiat kuin omat puuhani: kirjat ja suoratoistopalvelut ja villasukan kutomiset. Niihin riittää ihan lukulasit, usein omat silmätkin. Mutta se härveli? Itseasiassa, ne härvelit. Monikossa. Näitä näköhärveleitä on ostettu kaksin kappalein. Siis mitä? Vaadin saada nähdä, missä tällä kyborgilla on se toinen pari silmiä, johon aikoo asetella sen toisen laitteen! Ei ole kuulemma osannut valita parhainta niin on ostanut kahdet erilaiset varmuuden vuoksi. Naurattaa ja ehkä hiukan kiukuttaa tällainen tuhlaileva suhtautuminen ostosten tekoon.

Tänään pesen pyykkiä. Hei hetkinen, mites ihmeen monet parit täällä on itse kulle sukkia. Monetko jalat meillä on? Vai käytämmekö monia sukkia päällekkäin? Keittiössä katselen mukirivistöä. Vaikka meistä jokaisella olisi molemmissa käsissämme muki ja vielä nuorison kaveritkin mukana mukit käsissään, olisi niitä liikaa. Kirjat! Kuinka monta kirjaa voi lukea yhtäaikaa? Montaa, tiedän. Muttei sentään kymmenittäin. Ei muuten naurata enää ne näköhärvelit. Eikä kiukuta. Harmittaa hiukan tavaramäärä. On aika laittaa taas kirjoja ja muuta eteenpäin. Eniten harmittaa kuitenkin oma tekopyhyys. Tänään saa kyborgi ihan rauhassa sovitella härveleitään. Vaihdelkoon vaikka viiden minuutin välein kaksien lasiensa välillä. Kiireempi minulle tulee, jos yritän sovitella kaikkia omistamiani farkkuja tai lukea edes pari riviä jokaisesta kirjasta.