Tag: arjessa selviytyminen

Kerroin teille jokin aika sitten, että Lilliputin syntymäpäivä lähestyy… 2 vuotta!! Noh, nyt ne oli ja sitten ne menikin jo… Aika helpotus sinällään, että juhlat on juhlittu! Mutta samalla hieman surullista, sillä Lilliputti oli niin tohkeissaan, että kynttilätkin puhallettiin KAHTEEN KERTAAN (peräkkäin)!! Nyt voin todeta, että juhlat onnistuivat loppujenlopuksi, vaikka niiden järjestäminen olikin aivan JÄÄTÄÄVÄÄ!! […]

No niin, kerroin teille sellaisen ihan pikku-uutisen, että kohta kolme onkin neljä <3 Tämä ”kohta” on virallisesti 2.9.2015. Aika jännää!! Mietin tässä, että töitä tehdään enää noin NELJÄ kuukautta ja sitten tämän vuoden työt on tehty. Siis ne palkkatyöt 🙂 Sitten alkaakin ihan erilainen työnteko. Olen kyllä osittain aloittanut jo tämän toisen työni. Meillä kun […]

Siis MITÄ!?!? Onko tämä todellista? Uusipostaus!!!! Hahahaha!! Olen sarkastinen ITSELLENI!! JEPS, KYLLÄ!! Nyt otin sen ajan ja kirjoitan teille (jos teitä nyt siellä enää on). Olen niin niin niin pahoillani, että olen totaalisesti laiminlyönyt blogini ja teidät! Olen saanut miljuuuuunasti kommentteja siitä, että joulukakku-postaukseni alkaa tulemaan jo korvistakin ja nyt vihdoin siihen tulee muutos! Pahoittelut […]

Tiedättekö tarinan Lontoossa asuvasta perheestä, joiden lapsiin kuuluvat Leena, Jukka ja Mikko. Näiden lasten vanhemmat lähtevät juhliin ja lastenvahdiksi jää Nana-koira. Vanhemmat pääsevät lähtemään, kun lapset ovat nukahtaneet. Juuri ennen nukahtamista Leena miettii, että mahtaakohan Peter Pan tulle heille sinä yönä kylään… Ai, etkö muista, että miksi hän tulisi juuri tuohon kyseiseen asuntoon Lontoossa??? No […]

Kerroin jo teille, että saimme avaimet meidän uuteen kotiin. Nyt alkoi kuukauden tehoremppa, sillä 30.9.2014 meidän tulee luovuttaa vanhan kodin avaimet uusille omistajille. No ns. appivanhempani lohduttivat minua/meitä, että jos uusi koti ei ole silloin vielä asumiskunnossa, niin he lainaavat asuntovaunuaan meille. Voidaan sitten asustaa siinä pihalla se aika, että saadaan uusikoti sisältä asumiskuntoon. HMMMMM […]

Viikko sitten saatiin AVAIMET MEIDÄN UUTEEN IHANAAN KOTIIN!!! Ja ihan toooosi paljon on jo ehtinyt tapahtua, mutta IHAN tooooooosi paljon pitää vielä tapahtua! Kriittiset asiat pitää saada kuntoon syyskuun loppuun mennessä, koska silloin meidän tulee luovuttaa vanhan asunnon avaimet uudelle omistajalle. Remppaamisen lisäksi olen ollut tehokas myymään huonekaluja Torissa ja pakkaamaan muuttolaatikoita. Tässä meidän olkkari […]

Tiedättekö se tunteen, kun samaan aikaan vihaa ja rakastaa jotain? Tai no tässä postauksessa nuo sanat viha ja rakkaus voisi kirjoittaa lainausmerkkeihin. Minulla on tämmöinen viha-rakkaussuhde ANTENNIHATTUIHIN!! Tiedättekö millaisia hattuja tarkoitan? Niitä virkattuja hattuja, joissa on sellainen kamala antenni keskelle päätä. Eikä siinä vielä kaikki, näitä kamalia hattuja tehdään Suomi-teemalla, raidallisina, pilkullisina, Hello Kitty kuvilla […]

Olenko ainoa kotikokki tässä maailmassa, joka miettii joskus usein, että mitä tänään syötäisiin? Omistan miljoona ja sata keittokirjaa, irtoreseptejä jne. Toki käytän niitä välillä, mutta silti ruokien miettiminen on mielestäni lähes aina yhtä haastavaa. Hmmmm, valmistanko tänään kalaa, kanaa, lihaa, kasvista… Olenko ainoa, jonka ruoissa toistuu aika usein samat ruoat? Yritän helpottaa meidän minun elämääni […]

Anteeksi ihanaiset lukijani, kun olen laiminlyönyt teitä ja tätä blogia.     Viimeisin postaukseni oli, kun valmistelin Lilliputin ensimmäisiä syntymäpäiviä. Juhlat sujui todella hienosti. Teen niistä oman postauksen kunhan ehdin. Nyt ohjelmassa on uuden kodin etsintää, Lilliputin päiväkotielämän alkamista sekä rs-virusta eli räkää, yskää ja kuumetta. Niin ja onhan mulla tällä hetkellä talviloma, joka tosin […]

Kuten jo kerroin jossakin postauksessani, että perheemme elämä muuttui alkuvuodesta radikaalisti. Minä palasin työelämään ja Lilliputin isä jäi kotiin tytön kanssa. Töihin palaaminen on herättänyt minussa sekavia tunteita. Se on toisaalta mukava, toisaalta maailman kamalin asia, toisaalta se on haikeaa, toisinaan surullista ja toisinaan se ei tunnu juurikaan miltään. Ehkä eniten minuun on vaikuttanut aamuvuorot […]