Moikka! 

J&E: Meidän reissun ensimmäinen virallinen kohde oli Filippiinit ja siellä Palawanin saari. Palawanin saarella ensimmäiset yöt vietettiin Port Bartonissa, pienen pienessä kylässä, matkan varrella Puerto Princesasta El Nidoon. Port Barton on noin puolessa välissä Puerto Princesasta El Nidoon matkustettaessa. Oltiin kuultu paikasta niin paljon hyvää, että tämä pieni kalastajakylä oli pakko päästä näkemään. 

Pitkän matkan jälkeen oltiin hommattu shared van-kyyti suoraan lentokentältä Port Bartoniin. Meidän kanssa autoon ahtautui 8 muuta matkaajaa ja tunnelma olikin melko tiivis. Tämä on kuitenkin tuolla päin aivan yleistä, autot tungetaan aivan täyteen eivätkä ne lähde ilman, että kaikki paikat on täytetty. Meillä oli kaikilla aika isot matkalaukut ja ne veivätkin koko pakun peräluukun tilan ja yhden pariskunnan sukelluskassi jouduttiinkin mahduttamaan meidän kaikkien jalkoihin, jo muutenkin ahtaaseen auton sisätilaan. Matka lentokentältä Port Bartoniin pysähdyksineen kesti noin vajaa neljä tuntia. Tiet eivät Palawanilla ole vielä aivan parhaimmasta päästä, vaikkakin päätietä on kunnostettu ja Port Bartoniin vievälle sivutiellekin on alettu rakentamaan ihan ”oikeaa” tietä. Tiet kuitenkin ovat hyvin mutkaisia, lähes yksikaistaisia ja kaikki mopot ja autot ajavat vähän missä sattuu. Loppumatkasta Port Bartonia lähestyttäessä autot uivat välillä myös mudassa ja välillä sai hieman jännittää, päästäänkö ihan perille asti ilman auton työntämistä. 

Ennen kylää pysähdyttiin pienen katoksen luo, jossa rekisteröidyttiin ja maksettiin muutama peso, jotta saatiin eco-passit, jollaiset pitää olla, jotta voi esimerkiksi liikkua merellä ja osallistua retkille Port Bartonissa. Eco-passi maksoi noin pari euroa ja se käskettiin pitää tallessa koko Bartonissa olon ajan. Me tarvittiinkin passia heti veneellä hotellillemme matkustettaessa, koska se piti näyttää merivartiostolle. 

Oltiin varattu majapaikkamme TripAdvisorin suositusten mukaan ja paikaksi valikoitui Sunset Colors-niminen pieni resort noin viiden kilometrin matkan päässä Port Bartonin kylästä. Hotellilla oli oma pitkähäntävene, joka kulki kylän ja ”hotellin” väliä tiettyinä aikoina joka päivä. Kyyti kuului majoituksemme hintaan ja laivan kuljettaja odottikin meitä jo rannalla, kun saavuttiin perille aamupäivällä noin 11 aikaan. Vene vei meidät suoraa resortille ja siellä meitä oli vastassa paikan omistaja Luiz, joka oli ihan huikea kaveri. Saatiin heti kuulla, että ensimmäiset kaksi yötä ollaan resortin ainoat asiakkaat (sesongin ulkopuolella matkailun plussia) ja seuraavat vieraat tulisivat vasta kahden päivän päästä. Luiz toivotti meidät tervetulleeksi ja yöpyi itsekin resortissa koko siellä olomme ajan. Hän oli käytännössä tavoitettavissa lähes vuorokauden ympäri ja häneltä saimmekin aina neuvoja kaikkeen mihin tarvitsimme.

Meillä oli myös ihan oma ranta, yövyttiin söpössä bambumajassa päärakennuksen yläkerrassa, jossa meillä oli myös oma parveke ja siellä tulikin täytettyä ristikoita enemmän kuin oli ehkä edes tarkoitus. Alkuun meillä oli käytössä yläkerran neljän hengen huone, mutta kertoessamme Luizille, että parvella on hieman kuuma nukkua, tarjosi hän yläkerran toisenkin huoneen meidän käyttöön! Sähköä resortissa, kuten myös muutenkin Port Bartonissa, on vain osan aikaa päivästä. Meidän resortilla generaattori oli päällä kolme tuntia aamulla 8-11 ja kolme tuntia illalla 18-21. Kello yhdeksältä illalla tuli siis aivan säkkipimeää, ja siellä tulikin mentyä hyvin aikaisin nukkumaan. Paikka oli aivan täydellinen akkujen latailuun ja rentoutumiseen.

Toisena päivänä tehtiin retki paikallisille vesiputouksille, Bigaho Fallsille, josta kerrotaan lisää ihan omassa postauksessaan. Kolmantena päivänä taas meidän oli tarkoitus lähteä island hoppingille, mutta aamiaisella istuessamme alkoi sataa aivan kaatamalla. Sadetta jatkui iltapäivään asti, joten kierros täytyi perua. Niinpä aamupäivä meni vain hotellilla ristikoita täytellessä ja äänikirjoja kuunnellessa ja loppupäivä vietettiin rannalla hengaten. 

Illalla saatiinkin todistaa oikein kunnon etsintöjä, kun hotellin alueelle oli päätynyt joku heidän mukaansa mieleltään sairas mies, joka yritti esimerkiksi varastaa hotellin naapurista puhelimen, jääden siitä samantien kiinni. Illan tullen mies katosi, ja käynnissä oli isot etsinnät tämän löytämiseksi. Me seurattiin etsintöjä parvekkeelta ja muutettiin kaikki yöksi samaan huoneeseen, koska toisen huoneen lukko ei oikein tahtonut toimia. Aamulla tämä hiippari nukkui sikeästi hotellin rannalla riippumatossa ja meille ei ikinä selvinnyt, kuinka hän oli sinne takaisin päätynyt. Saatiin oikein kunnon lopetus tälle Port Bartonin muuten niin rennolle ja rauhalliselle vierailulle. 

Seuraavalle aamulle oltiinkin jo varattu jälleen shared van-kyyti, jolla lähdimme kohti El Nidoa. Port Barton oli todellakin näkemisen ja vierailemisen arvoinen paikka. Kauniita valkoisia rantoja, turkoosia vettä, vehreä luonto ja rauhallinen ilmapiiri. Ehdoton suosikkimme Palawanin saaren osalta. 

Jesse ja Elliina