Siskon luona yökylässä
Kuopuksen isosisko kysyi viikonloppuna, saisiko hän ottaa pikkusiskonsa omaan huoneeseensa yökylään. Kuopus nukkuu siis edelleen meidän vanhempien makuuhuoneessa – eikä ole sieltä ainakaan lähiaikoina mihinkään muuttamassa. Sama sisko on monesti puhunut, että sitten joskus kun asuu omassa asunnossaan, hän haluaa ottaa kuopuksen sinne yöksi. Nyt olisi siis mukava vähän testata, millaista se yökyläily kuopuksen kanssa onkaan.
Kuopus on yleensä hyvä nukkumaan, eikä hänen läsnäolonsa häiritse öisin meidän uniamme, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Hänellä on kuitenkin lähiaikoina muodostunut kellontarkka heräämisaika, emmekä oikeastaan muita herätyskelloja enää tarvitsekaan. Aika tarkalleen seitsemän maissa hän ponnahtaa istumaan ja alkaa herätellä meitä. Hän tietää, että isi on se, joka hänen kanssaan ensimmäisenä nousee, joten hän alkaa pussailla puolisoani ja kuiskailla ”isi, isi, isi”. Välillä hän kiepsahtaa myös minun puolelleni pussaamaan, mutta luovuttaa nopeasti ja jatkaa isin herättelemistä.
Hän on maailman suloisin ja lempein herätyskello, mutta varsinkin viikonloppuisin toivoisimme vähän myöhempää herätysaikaa. Niinpä suostuimme ilomielin isosiskon pyyntöön – sehän tietäisi meille ehkä pidempää unta aamuun.
Isosisko keräsi illalla mukaansa kuopuksen tyynyn ja unilelun ja he katosivat hyvän yön saattelemina iloisina yläkertaan. Isosisko on kuopukselle vähän kuin kolmas vanhempi, yhtä luotettava, turvallinen ja rakas. Myös muut sisarukset ovat kuopukselle rakkaita ja tärkeitä, mutta tämä vanhin sisko on kuopusta eniten hoitanut. (Maksan hänelle kuopuksen hoitamisesta myös palkkaa silloin, kun olen erikseen häntä pyytänyt hoitamaan vaikkapa siksi aikaa, kun teen töitä lukkojen takana.)
Myös meillä vanhemmilla on häneen täydellinen luotto, joten tiesimme, että voimme aivan rauhassa nukkua sikeästi ja huolehtimatta aamuun asti.
Aamulla heräsimme puoli kymmenen aikaan sikeästi ja katkottomasti nukutun yön jälkeen siihen, kun huoneemme ovi hiljaa aukaistiin. Sieltä pisti esiin kuopuksen virkeät ja innostuneet ja isosiskon väsyneemmät kasvot.
Kuopus oli heräillyt yöllä ihmetellen uutta yösijaansa, mutta rauhoittunut aina heti nukkumaan siskon laskiessa hänet hellästi takasin tyynylle. Aamulla kuopuksen sisäinen kello oli kaiketi muutoksesta johtuen vähän ylivirittynyt ja hän oli herättänyt siskon jo kuuden jälkeen.
Sisko oli väsyneenä laittanut puhelimestaan animoituja lastenlauluja soimaan ja he olivat katselleen niitä hyvän tovin, siskon torkahdellessa vieressä. Kun laulut eivät olleet kuopusta enää viihdyttäneet, he olivat kömpineet alakertaan. Sisko oli huomannut makuuhuoneemme oven olevan auki – ja meidät sikeässä unessa. Hän oli vetänyt hiljaa oven kiinni ja suunnannut kuopuksen kanssa aamupalalle.
Kun ovemme sitten puoli kymmenen aikoihin avautui, oli tyytyväinen kuopus syönyt, pesty ja puettu. Ja me olimme saaneet nukkua kerrankin molemmat pitkään ja hartaasti! Kuopus kiipesi sänkyymme aamupusuja jakelemaan ja isosisko häipyi huoneeseensa levähtelemään.
En voi sanoin edes kuvailla sitä, kuinka suurta kiitollisuutta tunnen tästä siskosta, ja kaikista muistakin lapsistani. Mikäs hätä meillä kuopuksen kanssa tulevaisuudessakaan on, kun meillä on niin ihanat lapset! He ovat varmasti kuopuksen turvaverkkona silloinkin, kun meistä joskus aika jättää.
Kun tiedustelin siskolta, milloin hän aikoo seuraavaksi ottaa kuopuksen yökylään, vastasi hän naurahtaen, yökyläilyn univaje vielä tuoreena muistissaan: ”En ainakaan vähään aikaan, ehkä joskus.”
Täällä myös aiempaa puhetta sisarusten merkityksestä:
https://www.lily.fi/blogit/kaikesta-kylla-selviaa/onneksi-sisarukset