Ajatusten ankkurointia

 

Ajatukseni ovat viime aikoina ankkuroituneet kiitollisuuteen. Juuri nyt kaikki on elämässäni hyvin. Tiedostan sen, että kaikki on väliaikaista, enkä tiedä mitä kulman takana odottelee. Mutta haluan heittäytyä tähän tyytyväiseen tunteeseen täysillä, enkä realismiin taipuvaisena (itsesuojeluvaisto!) maalailla jo valmiiksi mahdollisia murheita. 

Olen nyt siinä pisteessä, että ajattelen aidosti ja rehellisesti, että en vaihtaisi kuopukseni erityisyyttä ns. normaaliin. Hän on niin kertakaikkisen ihana ja palkitseva lapsi – kuten lastentarhanopettaja vasu-keskustelussa vedet silmissään totesi. Koen saavani häneltä enemmän kuin osaan antaa takaisin. Hän todella on meidän ihana lahja.

Toki tämän kaiken ihanuuden keskellä hän myös työllistää meitä vanhempia paljon, mutta haluan ajatella niin, että ajan kuluessa hänen taitonsa karttuvat ja meidän työmäärä vähenee. Tärkeintä olisikin järjestää siihen asti niin, että kävisimme aina välillä lepäämässä ja lataamassa akkuja kahdestaan.

Menneenä iltana kuopuksen jaellessa iltapusuja kaikille, aloin oikein listaamaan asioita, joista olen hänen kohdallaan erityisen kiitollinen juuri nyt. Lista on jonkinlaisessa järjestyksessä, vaikka vähän hankalaahan tällaisia asoita on arvottaa.

 

1. Terveys.

Kuopus on koko elämänsä aikana ollut todella terve! Hän ei ole sairastanut yhtäkään tulehdusta, eikä siten ole joutunut syömään antibiootteja. Taudit tuntuvat hänen kohdallaan menevän todella nopeasti ohitse. En tiedä, mikä tähän on syynä, mutta epäilen osasyyn johtuvan siitä, että emme ole estäneet (emmekä aina ehtineetkään estää) häntä maistelemasta hiekkaa, multaa, käpyjä, kiviä. Monenlainen luonnonmateriaali on käynyt hänen suussaan. Ehkä tämä on kasvattanut hänen vastustuskykyään.

2. Hallinnassa oleva epilepsia.

Olen niin kiitollinen siitä, että epilepsiaan löytyi melko nopeasti toimiva lääke, jolla poissaolokohtaukset saatiin loppumaan. Tätä sairautta ei kuopuksen kohdalla edes muista muuta kuin lääkettä annettaessa. Epilepsia on pelottava sairaus ja tiedän sen olevan vaikeasti hallittava monen erityisen kohdalla.

3. Hyvät yöunet.

Kuopus on nukkunut syntymästään lähtien hyvin. Sillä, että me vanhemmat saamme nukkua, on aivan suunnattoman iso merkitys jaksamisen kannalta. Välillä toki tulee huonoja öitä ja aikaisia heräämisiä, mutta sehän kuuluu lasten kanssa asiaan.

4. Hyväntuulisuus.

Kuopus on temperamentiltaan joustava ja sopeutuva. Hän on useimmiten iloinen ja hyvällä tuulella (ja tartuttaa tätä tuulta myös muihin). Hän on todella hellä ja rakastettava lapsi, joka vaistoaa helposti muiden tunnetiloja. Toki myös hänellä on huonoja päiviä ja hetkiä, niin kuin meillä kaikilla.

5. Reissaamisen onnistuminen.

Taas syyslomareissun aikana totesimme, että kuopus ei ainakaan estä meitä matkustamasta! Hän on syntynyt reissaamaan ja nauttii vaihtelusta ja uusista tuulista. Olen tästä todella onnellinen, koska sisälläni asuu ikuinen pieni lähtijä ja janoan elämyksiä ja kokemuksia ja haluan niitä antaa myös lapsilleni.

 

Ps. Näiden kuopusta koskevien kiitollisuusaiheiden lisäksi olen lasten (ja ikean, hehe) myötä pikkuhiljaa heräämässä siihen, että joulu on tulossa! Kynttilät palavat päntiönään ja olen varovasti jo kaivellut kaapista joululaulunuottejakin.