BF:n jälkeinen morkkis
(Kun aivoni kaipaavat lepoa tai minun täytyy päästä eroon sameista tai jumittavista ajatuksista, suuntaan – niin kuin tälläkin kertaa – metsään. Flunssaisena ja kurkkukivun korventamana en voinut lähteä urheilumielellä, joten nappasin pitkästä aikaa kameran kaulaani roikkumaan.)
Olen sen verran laiska ja pihi, että ostelen harvoin vain ostamisen ilosta tai siksi, että hinta on halpa. Olin tälläkin kertaa tehnyt listan tarvittavista asioista ja pysyin niissä, enkä tehnyt yhtään heräteostosta. Jonkun joululahjankin sain lapsilleni hommattua, sellaisen jonka olisin myöhemmin joka tapauksessa ostanut korkeammalla hinnalla.
Silti ostelun jälkeen tuli tuttu morkkis. Ei niinkään rahan menettämisen tai tavaran hankkimisen takia (vaikka se olisikin tänä päivänä edullista sanoa), vaan kuormittunut ja ähky olo koko aiheeseen. Kun seuraavana päivänä olisi pitänyt lähteä vaihtamaan pojan vaate isompaan kokoon, pelkkä ajatus sai voimaan fyysisesti pahoin, enkä kyennyt enää lähtemään kaupoille.
Tavaran ja vaatteen selailun, harkinnan ja ostamisen jälkeen tuli pakottava tarve saada vastapainoksi jotakin aivan muuta.
Materian kuvilla ja hintojen kalkuloimisella kyllästetyt aivoni huusivat kapasiteetin ja sietokyvyn olevan siltä osin ääriään myöten täynnä. Metsälenkin lisäksi lepuutin aivojani mielikuvilla entisajan maisemista ja ajasta, kun ihmisiä ympäröi luonto ja luonnollisuus materian ja keinotekoisen sijaan. Toimivaa, sanoisin.
Ehkä minulle sitten sopii paremmin lempeämpi tyyli ostella pikkuhiljaa silloin tällöin, kuin tällainen yhden päivän kuumottava kertarykäisy.
Koen tässä materia-asiassa(kin) selvän ristiriidan. Toisaalta materia tuo minulle hyvää mieltä ja haluan pukea lapseni sievästi ja sisustaa kotiani kauniiksi. Toisaalta taas materiasta ja rahasta puhuminen saa haukottelemaan, enkä jaksa viettää paljon aikaa ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet pyörivät pääasiassa näissä teemoissa.
Tämän materiaähkyn lomassa julistin taas – kuten aina ennen joulua – että tänä vuonna me vietämme materiavapaan joulun! Lapset eivät tätä julistusta pahemmin noteeranneet, koska he tietävät, että aina sieltä pukin kontista löytyy toivotut lahjat, vaikka mitä äiti olisi joulun alla ähkyssään julistellut.
Mutta itselleni en halua jouluksi mitään muuta kuin pari mielenkiintoista kirjaa (Rouva C on ostoslistalla), hyvää suolapainotteista syötävää ja paljon glögiä ja chai-lattea.