Iltavirkun yritys sopeutua aamuvirkkujen aikaan
Olen täällä kirjoittanutkin jo siitä, että minun luontainen rytmini on illan virkku, aamun torkku. Tai olisi, jos saisin elää luontaisen rytmini mukaan. Mutta koska suurin osa kansalaisista haluaa mennä aikaisin nukkumaan noustakseen kukonlaulun aikaan aktiivisena päivän puuhiin, joudun vähemmistön edustajana (10% väestöstä*) sopeutumaan aamuvirkkujen aikaan.
Jos minä saisin päättää, esimerkiksi koulu ei alkaisi koskaan ennen yhdeksää. Mieluiten vasta kymmeneltä. Asia korostuu talvella. On täysin luonnonvastaista päästää lapset koulumatkalle säkkipimeyteen, kun edes aurinkokaan ei ole vielä noussut!
Vaikka kuinka kapinoin asiaa (enkä ole ainut), näin raskas ja iso juna kääntyy niin hitaasti, että minun on pakko yrittää sopeutua oman itseni ja hyvinvointini takia. Tämä sopeutuminen vaatii minulta mielenlujuutta ja päättäväisyyttä onnistuakseen – ja alkaakseen kaiken taas alusta.
Minun ei ole koskaan tarvinnut taistella paino-ongelmien kanssa, kiitos geenieni, mutta luulen pystyväni tämän asian kautta samaistumaan hieman ikuisuusprojektilta tuntuvaan jojoilevaan laihduttamiseen. Välillä saan rytmini hyvin korjattua ja pystyn noudattamaan ”aikatauludieettiä”. Sitten tulee yksi ilta, kun repsahdan valvomaan. Ja sitä seuraa toinen…ja kolmas. Kunnes voin huonosti (tällä on suora vaikutus myös muuhun perheeseen), tunnen syyllisyyttä ja pakotan itseni taas dieetille.
Muuten en kiusaisi itseäni näin, mutta on selvää, että voin huonosti nukuttuani liian vähän. Jos saisin venyttää samaan tahtiin myös aamuja, elelisin onnellisena omissa aikatauluissani. Mutta opettajat eivät tunne armoa, vaan säätävät lukkarit niin, että herätyskellot pärähtävät aina aamuvarhaisella soimaan. Tämä asia säätää sitten koko perheen aikataulun. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että lastemme opettajilla on valta päättää, milloin minun pitää herätä ja mennä nukkumaan. Vähemmästäkin ketuttaa.
Koska tilanne on mikä on, pakotin eilen itseni nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Ja täytyy todeta, että en ole viikkoihin ollut näin pirteä ja energinen! Tämä hyvinvoiva olotila antaa paljon motivaatiota jatkaa taas tällä dieetillä. (Semi-uniongelmaisena aikainen nukkumaanmeno ei kuitenkaan välttämättä takaa minulle hyviä yöunia, koska saatan heräillä ja jäädä valvomaan ja pyörittelemään asioita.)
Ja katsokaa noita kuvia, jotka aamuvirkku puolisoni on tällä viikolla ottanut! Iltavirkkuna jään kokonaan tuollaisista auringonnousun satumaisista tunnelmista paitsi. Ah, kuinka motivoivia kuvia jatkaa aikatauludieettiäni. Nuo tunnelmat haluan kokea livenä.
En nyt viitsi jakaa nukahtamiseen liittyviä vinkkejä, koska jokainen uniongelmainen ja iltavirkku ne kyllä tietävät. Sen vaan totean, mikä on todettu ja tutkittu jo useaan kertaan, että puhelimen tai läppärin sininen valo yhdistettynä siellä olevaan mielenkiintoiseen sisältöön pitävät aivot liian aktiivisina nukahtamiseen ja on siten huonoin mahdollinen sänkyseura. Olen ratkaissut asian niin, että jätän puhelimen laturiin kauas sängystä, ennen kuin menen yrittämään unta. Aina en toki tähänkään pysty.
Yritys on nyt kuitenkin kova ja motivaatiota riittää. Katsotaan, johtaako tämä kestävään muutokseen, vai jääkö se vain yhdeksi yritykseksi niiden kymmenien joukkoon.
* Löysin Areenasta Tiedeykkösen mielenkiintoisen radio-ohjelman aiheesta. Tutkimusprofessori Timo Partonen valottaa siinä biologisen kellon toimintaa ja kertoo mm. sen, että geenien vaikutus ilta- tai aamuvirkkuuteen on noin puolet. Toinen puoli tulee sitten ympäristön vaikutuksesta. Myös sellainen epämieluisa asia tuli Partosen kertomana esille, että iltavirkut keräävät terveysriskit ja ovat siis alttiimpia saamaan sairauksia kuin aamuvirkut (kolmas motivaatio minulle).
https://areena.yle.fi/1-4265934