Kalkuloin perheeni kuukauden menoja ja järkytyin
Ilmeeni, kun totuus menoista alkoi selvitä
Nyt kun nämä rahapuheet ovat pinnalla ja menojen laskeminen muotia, ajattelin että miksipä en minäkin. Avasin tammikuun ensimmäisenä päivänä Excelin ja innokkaana posket punoittaen muokkasin sinne sarakkeita käteismenoja varten.
Meillä on puolison kanssa tilit samassa pankissa, joten pystymme kumpikin hallinnoimaan molempien tilejä ja näkemään tilien tapahtumat. (Välihuomautus: käytämme rahojamme yhteisesti ja tämä tapa toimii meillä erinomaisesti.) Suurin osa ostoista tapahtuu korteilla, joten sähköisessä tiliotteessa näkyy menot, eikä niitä tarvinnut siis erikseen kirjata Exceliin.
No, ajattelin että en osta sinä kuuna mitään ylimääräistä, jotta näen lopputulemana sen summan, joka kuluu väkisinkin tämän kokoisella perheellä kuukaudessa.
Ajattelin siis pysyä pihinä ja minimoida myös kahvila- ja ravintolakäynnit – joita kertyi kuitenkin jonkun verran niin yksin kuin perheenkin kanssa. Itselleni en ostanut yhtään vaatetta, enkä ainoatakaan kodin sisustamiseen tarkoitettua tavaraa. Lapsille täytyi hankkia hyviä toppahanskoja (neljät parit), yksi pipo ja joitakin vaatteita. (Tälle kuulle ei sattunut edes urheiluvälineiden uusimisia, harvinaista kyllä.)
Kun perheessä on useampi eri-ikäinen lapsi, ei rahanmenoa voi välttää. Jo pelkästään lasten kaverisynttäreihin kului kuukauden aikana useita kymppejä. Tämän maksan tietenkin mielellään – on mukava kun lapset saavat kutsuja ja omille synttäreilleen sitten puolestaan juhlijoita. Isommat lapset taas haluavat viettää kavereidensa kanssa mukavaa aikaa ja käydä välillä yhdessä pitsalla, shoppailemassa tai harrastamassa – myös tämän haluan heille mahdollistaa. (Lasten omat harrastusmaksut ovat vielä eri asia, ja kuuluvat osioon laskut, eikä osioon menot.)
Siinä vaiheessa kun huomasin, että käymme harva se päivä heittelemässä Roope Lipastin sanoin satasia läheisen rautakaupan ovesta sisään, minulla alkoi into kalkuloimiseen lopahtaa. (Meillä on eräs rakennusprojekti vielä vähän kesken, jonka teemme omin kätösin ja ilman lainaa.)
Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kuukausi ei ollut edes puolessa välissä ja olimme jo syytäneet erään suuren vihreän kaupan kassakoneeseen satasia toisensa perään, nostin kädet pystyyn. Tämä on tätä nyt. Ruuhka-aikaa joka rintamalla. Olen raha-automaatti, joka suihkii seteleitä sinne tänne, halusin sitä tai en.
Tietenkin voisimme pihistää ruuassa, joka on tietenkin kuukauden suurin kuluerä. Mutta jos pihistäisimme siinä, tarkoittaisi se enemmän einestä ja vähemmän tuoretta. Jos haluan, että perheeni syö terveellisesti ja saa ravintorikasta ruokaa, joudun maksamaan siitä enemmän. Prosessoitu ja ravintoköyhä ruoka kun on edullisempaa. Mutta olemme puolison kanssa todenneet, että tässä asiassa emme suostu säästämään. Hyvä ruoka tekee elämänlaadusta paremman, joten syömme hyvin, koska voimme.
Ai niin, polttoaineestahan ei ollutkaan vielä puhetta. Kun perheessä on kaksi autoa ja molemmat päivittäin liikkeessä (koska pakko!), saa tankkipistoolin teipata käteen ihan pysyvästi. Teslan sähköautojen hintojen laskua odotellessa…
Tämä tarina loppuu sillä lailla lässähtäen, että en voi kertoa summaa, mikä kuukaudessa kului, koska en tiedä sitä itsekään. Tiedän vain sen, että summa on iso. En ole laskenut yhteen sähköisellä tiliotteella lepääviä menoja, enkä edes käteiskalkulointejani. Ehkä suojaan tällä nyt itseäni, koska tiedän lopputuleman olevan järkyttävä. Vedän ensin vähän henkeä ja käyn sitten joku hyvä ja toivorikas päivä tuloksen kimppuun.
Ja alan miettiä tosissani toimivia ja mielekkäitä keinoja (minulla ei ole esimerkiksi aikaa tai intoa kiertää kirpputoreja) menojen vähentämiseen tämän kokoisessa lapsiperheessä. Niin, että saisin joskus vaikka vähän säästöjä tulevaa eläkettä varten, hehe.