Miksi erityislapsia ei näy kuvastoissa?

 

Kävin kuopuksen kanssa aamutuimaan metsäretkellä. Kaunis syyssää innoitti minut heittämään lähtiessäni kameran kaulaan ja kuvailemaan niin maisemaa kuin siihen sopivaa kuopustanikin. Ihastelimme ja koskettelimme puun kaarnaa, jäkälää, käpyjä ja sammalta. Astuimme sattumalta keskelle mustikka-apajaa ja poimimme niitä hiljaa pitkän tovin suihimme. Kaiken tämän lomassa räpsin kuvia ja yritin tallentaa ihanan hetkemme.

Kotiin kävellessämme putkahti mieleeni ajatus: miksi erityislapsia ei näy vaatekuvastoissa? Ainakaan minun silmäni eivät ole niitä tavoittaneet. Miten on mahdollista, että tänä aikana, kun kaikki muukin erilaisuus tuodaan esille, ei muotijätit ole vielä tuoneet erityislapsia kuvauksiinsa? 

Olen käsittänyt, että maailmalla on suosittua nyt kuvata muotikuviin erilaisia ihmisiä erityisine ominaisuuksineen. Kuten vaikkapa tekojalkoineen tai laikukkaine ihoineen. Suomessakin taitaa olla yksi ainoa (aikuinen) erityinen malli, Maija Mattila. 

Olisi hienoa, jos suomalaiset lastenvaatemerkit, kuten Vimma ja Gugguu heräisivät tähän ennen isompia vaatemerkkejä. Mitä enenmmän silmät tottuvat näkemään erilaisuutta, sitä tutumpaa ja tavallisempaa siitä tulee. Kuvastojen avulla voisi opettaa lapsillekin mikä on vaikkapa pyörätuoli ja miksi jotkut joutuvat sitä käyttämään.

Aina löytyy varmasti mölisijöitä, jotka eivät halua eläämäänsä muistutuksia erityisyydestä (varsinkaan niinkin pinnallisen asian kuin muodin yhteydessä), mutta heidänkin pelkonsa varmasti lientyisi sitä mukaa, mitä useammin he joutuisivat pelkonsa kohtaamaan. Erityisyys kun ei ole tarttuvaa sorttia.