Tämä on sairaalan lääkäreille ja hoitajille
Olkoon tämä pulla, jonka kuopukseni kanssa tänään leivoimme, vaatimaton kiitokseni teille, jotka olette lastani sairaalassa tutkineet ja hoitaneet vuosien varrella. Työtähän tekin vain teette – usein vielä kutsumustyötä – mutta haluan silti kiittää.
Lämpimin kiitos siitä, kuinka rauhallisesti ja ammattitaidolla suhtaudutte lapseni asioihin ja oireisiin. Teidän luokse on aina turvallista tulla erityiseni kanssa, koska te ette panikoi, hätäile tai voivottele mitään, vaan otatte tyynesti vastaan kaiken ja etsitte siihen hoitokeinon. Te olette nähneet paljon erilaista ja poikkeavaa ja tiedätte, että tällaistakin elämään kuuluu. Te saatte hätäilevät vanhemmatkin rauhoittumaan.
Viime viikolla viimeksi istuimme endokrinologin vastaanotolla, joka katseli rauhallisesti lapseni omilla leveleillään huitelevia kasvukäyriä. Ei huokailuja, ei otsan rypistelyjä eikä konsultointipuheluja. Vaan vakuuttava asiantuntijan kommentti siitä, että ei tarvitse olla mitenkään huolissaan, kokonaistilanne huomioiden.
Ehkä minun luottamukseni teihin ja ihailuni rauhallisuuttanne kohtaan kumpuaa kokemuksestani neuvolassa, josta voitte lukea täältä:
http://www.lily.fi/blogit/kaikesta-kylla-selviaa/elama-jatkuu-ja-huoli
Tämän tapahtuman jälkeen en ole käynyt neuvolassa kertaakaan, enkä mene sinne enää. Ymmärrän, että terveydenhoitaja toimi näin taitamattomuuttaan, mutta tapahtuma jätti minuun jäljen. Saatan olla helposti järkyttyvä ihminen, koska traumahan siitä taisi jäädä. Vai miksi minulla alkaa kädet hiota ja sydän hakata, kun toisen lapseni neuvola-aika lähestyy? Puolisoni onneksi hoitaa nämä käynnit puolestani.
Minulle on soitettu neuvolasta ja toivottu käyvän siellä kuopukseni kanssa. Mutta en näe kenenkään hyötyvän siitä, että kävisimme siellä ihmettelemässä hänen kasvukäyriään ja hitaampia taitojaan. Päinvastoin, käynnit lisäisivät vain suotta menojani ja aiheuttaisivat ahdistusta. Hänen kasvuaan ja kehitystään seurataan kuitenkin säännöllisesti asiantuntijoiden toimesta.
En halua tietenkään yleistää neuvolan terveydenhoitajien toimintaa, mutta tällainen kokemus minulla on. Tekin teette tärkeää työtä ja on olemassa suuri joukko rautaisia ammattilaisia. Mutta sen haluan vain sanoa, koska näin virtuaalisesti voin, että muistakaa asemanne asiakkaiden kanssa. Teidän tehtävänne on rauhoittaa ja pysyä rauhallisina, kohtaisitte työssänne mitä vain. Mikään ei ole ahdistavampaa kuin panikointiin äitynyt terveydenhoitaja.
Joten sairaalan lääkärit ja hoitajat, olkaa hyvät ja haukatkaa pullasta virtuaalinen suupala, koska en tuoreitakaan viitsi sairaalaan kiikuttaa.
Ja okei, pulla on myös teille, neuvolan terveydenhoitajat (jos sitä äskeisen jälkeen enää huolitte). Myös sille yhdelle.