Uteliaisuus aiheuttaa välittömän vastareaktion

Ihmisyyteen kuuluu uteliaisuus toisia lajikumppaneita kohtaan. Toisilla kiinnostaa enemmän muiden asiat ja toisilla vähemmän. Toiset osaavat myös paremmin hillitä uteliaisuuttaan ja käyttäytyä hienotunteisesti muita kohtaan.

Joskus (harvoin) törmää niin peittelemättömän uteliaisiin ihmisiin, että se jaksaa aina hämmästyttää yhtä paljon. Eivätkö he välitä yhtään, minkälaisen kuvan antavat itsestään pää ympäri kääntyneenä ja nokka pitkällä noukkimassa tiedonjyviä muiden asioista?

Kohtasimme sattuneesta syystä erään ihmisen silloin, kun kuopuksen kehityksessä alettiin huomata poikkeavuutta. Tämä ihminen sai tuolloin meistä riippumattomista syistä tietoa jonkin verran kuopuksen tilanteesta. Tämän jälkeen olemme (jälleen sattuneesta, mutta eri syystä) nähneet häntä aina silloin tällöin. Kyse ei siis ole ystävästä, kaverista tai sukulaisesta, vaan pelkästä moikkaustutusta. 

Tämän ihmisen uteliaisuus kuopustani kohtaan on niin läpinäkyvää ja päällekäyvää, että saan siitä voimakkaan vastareaktion. Hän haluaisi selvästi tietää lisää kuopuksen nykytilanteesta ja erityisyyden syystä, mutta ei viitsi tulla sitä kuitenkaan suoraan kysymään. Hänen kuopustani tuijottavat silmänsä syytävät äänettömiä kysymyksiä ja janoavat vastauksia. Hän seilailee muun maailman unohtaen selkäni takana pälyilemässä kuopustani.

Vastareaktio uteliaisuuteen laukaisee minussa pikkumaisen käytöksen. Kun huomaan hänen janoavat silmänsä, käännän selkäni hänen ja kuopuksen näköyhteyden eteen (puolisoni leveä selkä on vielä parempi suoja, hänellä kun käynnistyy sama vastareaktio kyseisen ihmisen läheisyydessä). Tai katoan nurkan taakse, ennen kuin hän on ehtinyt tehdä analyysiä kuopuksen olemisesta. 

Leikin hänen kanssaan kissa-hiiri –leikkiä ja tavallaan olen alkanut nauttiakin tästä oudosta leikistä (sellainenkin minä olen, hehe). En tahallanikaan anna hänelle kaipaamaansa tyydytystä uteliaisuuteen, vaan hän saa aina uudestaan jäädä turhautuneena vaille vastauksia. Tämähän tietenkin vain lisää hänen uteliaisuuttaan, mikä on ollut selvästi huomattavissa. Mutta minä vedän tämän leikin loppuun asti ja jään kiinnostuneena seuraamaan, kasvaako täyttymätön uteliaisuus siihen mittaan, että hänen on tultava kysymään asiasta suoraan. 

Silloin minulla on jo vastaukset valmiina. Ystävällisesti ja kohteliaasti lausuttuna.