”Vuosi vanha vaipui hautaan…”

5999D302-7294-4169-9AED-6D29344C4A16.jpeg

4C3B5B83-7BEE-4FBD-9ED6-68B27E845917.jpeg

6F2473F1-FCB3-4701-B766-465A4F051833.jpeg

 

”…riemuineen ja murheineen”, sanotaan laulussa. Ja niinhän se on. Elämään ja jokaiseen vuoteen mahtuu riemuja ja murheita.

Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka ei jaksa värkätä vuosikatsausta menneestä vuodesta ja joka skippaa myös muiden työstämät katsaukset. Muistan viime vuodelta monta riemukasta tapahtumaa ja hetkeä, mutta menneitä murheita en jaksa mieleeni muistutella. Sen sijaan uuden vuoden lupauksia ja toiveita luen oikeinkin suurella mielenkiinnolla ja mietiskelen niitä myös itse. Eteenpäin on elävän mieli.

Haluaisin tänä vuonna esimerkiksi lukea enemmän. Entisenä himolukijana tuo harrastus on jäänyt harmittavan vähälle. Jouluna luin pari kirjaa ja muistin taas, kuinka inspiroivaa se on! Haluaisin muutenkin tänä vuonna tehdä entistä enemmän inspiroivia asioita ja jättää mielen tylsyyttäjät vähemmälle, kuten kännykän turha hiplaileminen. 

Suunnitelmissani on tänä vuonna toteuttaa jo jonkin aikaa haaveilemani pieni reissu yksin! Siis aivan itsekseni ja omin päin. Lapsiperhearjessa yksinolon kaipuu saattaa kroonistua, joten ajattelin toimia ennen sitä. Yksin reissatessa on myös se etu, että voin jättää täyden vastuun puolisolleni, eikä minun tarvitse mietiskellä, pärjätäänkö täällä kotona. 

Olemme myös pyöritelleen alustavasti puolison kanssa, olisiko tämä se vuosi, kun pääsisimme kahdestaan viikon ulkomaanreissulle. Viimeksi olemme käyneet häälomalla, ja siitä alkaa jo olla aikaa, heh. Toki muutaman yön reissuja on näinä vuosina tullut tehtyä useita, mutta pidemmälle reissulle emme ole vielä tohtineet lähteä. Aina on nuorimmainen ollut sen verran pieni, että emme ole raskineet häntä jättää, vaan lähteneet sitten mieluummin koko porukalla reissuun. 

Aion myös tietysti jatkaa tärkeitä harrastuksiani, kuoroa ja urheilua. Työtäni toivoisin voivani tehdä sopivasti, niin että saisin ihan kivasti liksaa, mutta siitä ei tulisi liikaa stressiä ja aikaa jäisi myös muulle elämälle. 

Ainiin, joulu oli myös ihana, lämmin ja rauhallinen. Aattona oikein havahduin siihen, kuinka kiitollinen saan olla kaikesta. Täällä me vaan vietellään joulua omassa tunnelmallisessa ja kauniissa kodissa, yltäkylläisen joulupöydän ääressä. Lapset saavat availla paketeista toivomansa tavarat tai elämyslahjat (niitäkin oli toivelistoissa). Kaikki ovat elossa ja terveinä. Mitä muuta voisin pyytää?

Myös kuopus nautti joulusta täysin siemauksin, eikä vähiten siksi, että musiikki on niin oleellinen osa sitä. Hän kierteli onnensa kukkuloilla pussailemassa perheenjäseniään ja liimautui uskollisena fanityttönä sen kylkeen, joka kaivoi soittimen esille tai laski sormensa pianon koskettimille. 

Uuden vuoden aatoksi saimme taas talon täyteen tärkeitä ja läheisiä aikuisia ja lapset saivat sytytellä sädetikkuja rakkaiden serkkujensa kanssa.

Oikein hyvällä, kiitollisella ja uteliaalla mielellä jatketaan siis uuteen vuoteen. Minulle kesän jälkeen alkava syksy tuntuu aina enemmän uuden alulta kuin vuoden vaihtuminen, mutta kyllähän noiden toiveiden listaaminen antaa puhtia ja intoa jaksaa vielä näitä kylmiä ja pimeitä kuukausia.

Kevät on kohta!

 

Ps. Kuvat ovat tapaninpäiväseltä retkeltä, jonka teimme koko porukalla. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *