Babblarna

Ja näin melkein vuosi vierähti ennen kuin sain käynnistettyä tekstigeneraattorini uudelleen isyyden valoisista syövereistä.

Paitsi että elämä mullistui ihanan pojan tultua maailmaan, uusi esimiestyö asetti vaatimukset sfääreihin heti vuoden alusta. Ajankäyttö on ollut helppoa kuin tulenteko sateella. Luulisin, että tästä puollonkaulasta kärsii kaikki maailman isät, poislukien Jere Karalahti.

Voin kyllä kertoilla vuoden tapahtumista postuumisti, kun kuvittelemani ajan lisääntyminen tapahtuu. Siis…? 

Kerrotaan nyt silti jotain. Aloitetaan vaikka aamuista. Poitsu on nukkunut jo pitkään aika kivasti, mutta voisikohan olla, että vesseli on jo päättänyt tulevaisuuden ammattinsa? Nimittäin leipuri. Kun verrattain myöhään liikkuva lehdenjakaja täräyttää paperilehdet postilaatikoihin siinä viideltä, niin jo alkaa napero paukuttaa pinnoja vartin yli tai viimeistään puolelta. ”Another day in paradise” on meillä semihumoristinen sanonta aamuisin. Vaimo seuraa velvollisuushormoneitaan ja hypähtää pystyyn ikään kuin osoittaen, että minun ei todellakaan kannata sydänkohtauksen uhalla yrittää moista.

”Pallo, auuto, titti…” kuuluu jo sängystä, kun pikkupaakarin suuhun pian isketään tuo lämmin ihmehana. Isukki yleensä vähän vielä keräilee päivän työkalujaan. Minimies on heti aamusta niin aktiivinen, että molempien vanhempien pitää olla energisiä, kun leikit alkaa. Vielä vähän aikaa sitten moni aamu oli kitinää ilmeisesti tylsyyden takia.

Sitten tapahtui ihme. Ruotsalainen ihme.

Vaimoni törmäsi jossain somen keskustelussa ruotsinsuomalaiseen naiseen, joka oli löytänyt ratkaisun aamukiristyksille kotimaansa taaperoille suunnatusta primitiivipiirretystä nimeltä Babblarna. Pallopäät tai kuplahahmot tai jotain sellaista. Ja niin, aamut rauhoittuivat. Ainoa vaihtokauppa tässä on sietämätön korvamato ohjelman tunnarista, mutta hei: paistaa se aurinko joskus lappuliisankin hanuriin.

​<3