Pitkään harkitsin (pääasiassa hyvästä) elämästä kertovan blogin aloittamista ja lopulta siihen päädyin. Toivottavasti voin jotain ajatuksia antaa sinulle, lukijani. Juuri nyt parasta on isyys. Enjoy.

__________________________________________________________________________________

”Et ehkä koskaan voi saada lapsia”. Näillä sanoilla lääkäri aikoinaan puolihuolimattomasti arvioi tulevaisuuden mahdollisuuksiani. No, olin 16, eikä tällaiset asiat siinä miehisyyden kynnyksellä, testosteronihuuruissa juurikaan hetkauttaneet. Elämä – ja kuolemakin – olivat kaukaisia asioita. 

Paljon on hormoneja virrannut noista ajoista, ja pojasta todellakin varttui mies. Nyt olen itse isä. Ja hyvin onnellinen vielä.

Itse asiassa olen ollut onnellinen jo pitkään, mutta sen valaistun polun löytäminen kesti pitkään. Vauva oli ainoastaaan lopulta onnen täyttymys. Tätä sanomaa haluan jakaa teille tarinoiden muodossa tämän uuden blogini välityksellä. 

Viime sunnuntain isäinpäivä oli spesiaali: sai juhlia jotain hyvin merkittävää ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Ainakaan inflaatio ei ollut päässyt syömään juhlan arvoa vielä vähääkään. Päivä hipoi täydellistä kauneutta, ja välillä tuntui, että puolivuotias poikani olisi jopa ymmäränyt jotain tästä erityisyydestä. No, myönnetään isin harhat, tuskinpa kuitenkaan; vaipatkin olivat ihan perinteisessä arkisavessa ja kuolaa valutettiin kilpaa naapurin koiran kanssa.

Länsimainen maailma ei mainosta vanhemmuuta erityisen ylevästi, joten monelle lapsettomuus on valinta. Ymmärrän täysin. Omasta ajasta luopuminen pyyteettömästi jollekin, joka tuottaa ainoastaan kakkaa, ei todellakaan sovi optimoituun MINÄ-pirtaan. Meille perheenlisäys tuli varkain. Olen kuitenkin sanonut kaikille, että raskaus oli ”toivottu, mutta ei suunniteltu”. Eräänä torstaina jätimme ehkäisyn melkeinpä hetken mielijohteesta ja maanantaina olimme raskaana. Niin tosiaan, myös vaimolleni oli sanottu jokseenkin näin: ”tuskin tulet raskaaksi koskaan”. Ehkä lääkärit lukevat liikaa kirjoja…

Siinä sitten kesken elokuisen kuntosalitreenin omalääkäri soitti ja hihkui puhelimeen, että toukka on tulossa, eikä parin viikon pahoinvointi ollutkaan syöpä tai muu ikävä. Kolmeksi päiväksi menin jumiin omiin ajatuksiini, ja vaimo pelkäsi jo eroa. Tunnekanavat olivat hetken tukossa. Eksyin johonkin välitilaan.

Isyyteen en ollut valmistautunut. Se ei oikeastaan ole mahdollistakaan. Voit toki kysyä kokeneilta kaiken maan ja kuun väliltä, opetella jopa vaihtamaan vaipat etukäteen ja huijata itseäsi analysoimaan isyyttä. Mikään ei auta.

Kun ensimmäinen rääkäisy kajahtaa korviisi, se saa aikaan jostain syystä hurjan paineen kyynelkanavissa. Olen muutenkin itkevä mies, joten se on riisuttu ilon tunne. Sillä siunaamalla sekunnilla, kun käärö asetetaan syliisi kuin valtava kristallitaideteos, kaikki etukäteen mietitty unohtuu. Lopullisesti. Tunne kylvettää järjen puhtaaksi.

Seuraavat yöt ja seuraavat päivät. Viikot ja kuukaudet elät ikään kuin kahden ihmisen elämää; niin voimakas empatiaside vauvaan syntyy. Jossain vaiheessa tajuat, että elämä on täydempää kaksin (tai kolmin), eikä siitä ole paluuta.

En silti sano, että kaikki on ollut auvoista. Tunteet heittelehtivät, unet kärsivät välillä ja spontaanit ravintolaillat ovat menneisyyttä. Toisaalta, ei niitä hirveästi kaipaakaan. Kaikki kaljat on aikalailla juotu (viiniä kyllä kaipailen silloin tällöin).

Meillä on silti ollut onni, että vauva on hyväntuulinen eikä itke juuri koskaan. Vaimo on esimerkiksi noudattanut hyvin järkevää ruokavaliota, ja muutamia ’sopimuksia’ ollaan tehty, joista tarinoin joskus myöhemmin lisää. Sanon joka tapauksessa jotain, mitä ei saisi sanoakaan: helppoa lasta on helpompi rakastaa. Rakkauden määrä tuskin muuttuisi, mutta sen toteuttaminen on vain hyvien tuulien alla jokseenkin helpompaa. 

Ensimmäisen isäinpäiväaamunani sain käteeni kortin. Jos jokin lahja on ollut merkityksellinen… Joskus sen nimellinen arvo voi olla pahvinpala, mutta tunnearvo ei ole maallisesta maailmasta. Kaikki, minkä poikani saa aikaiseksi synnyttää saavuttamattomiin sfääreihin ulottuvan ylpeyden tunteen minussa. Hän ei voisi olla täydellisempi.

juraratia.com