Meidän vauva täytti viikko sitten neljä kuukautta. Kolmen kuukauden kohdalla alkoi tiheän imun kausi (söi kahden tunnin välein päivin ja öin) ja sen jälkeen mentiin suoraan neljän kuukauden hulinoihin. Nyt on viimeisen puolentoista viikon sisällä ollut myös rauhallisempia öitä, joten varovainen ”tää ehkä helpottaa kohta”fiilis nostelee välillä päätään. Yleensä jaksan ihan hyvin ja pystyn menemään lol-asenteella (https://podtail.com/podcast/hei-baby-1/-22-huh-hulinoita/ – vahva suositus Hei babyn podcastille ja tälle jaksolle eritoten!), mutta on myös niitä öitä kun pelottaa, että selviänkö. ”Aina sitä viikon seisoo vaikka päällään” on mun asenne aika moneen asiaan yleensä, mutta näinä viikkoina sekin on ollut koetuksella, kun ei voi tietää koska loppuu. Ei voi sanoa, että huomenna, ylihuomenna tai edes viikon päästä. Mutta joskus, joskus meillä vielä nukutaan monta yötä putkeen yli kolmen tunnin pätkissä.

Hulinoinnin lisäksi vauva on oppinut kääntymään ja maistelee soseita. Vauva on lunki tyyppi, viihtyy itsekseenkin, mutta ilmoittaa kyllä, kun haluaa huomiota.

Me käydään päivittäin jossain, tavataan ihmisiä ja käydään ulkona. Mun pää ei kestä kotona olemista ja huomaan heti apatiaa ja mielialanlaskua, jos oon koko päivän kotona. Kun tehdään asioita, niin elämä on mukavaa ja kivaa. Vauva tykkää katsella ihmisiä ja viihtyy hyvin kun saa hengailla lattialla ja tuijotella ympärilleen (äiti-vauva-pilates on lempipaikkoja).