Sokerirasitustesti

Kävin alkuviikosta sokerirasitustestissä. Kävin jo viime viikolla keskiviikkona kääntymässä labrassa, mutta neuvola oli unohtanut tehdä lähetteen testiin. Silloin oli kyllä niin hirveä nälkä jo ennen testiä, että ei oikeastaan edes haitannut tulla takaisin kotiin syömään aamupalaa.

Tällä kertaa tuli jokseenkin huono olo tunnin kohdalla, vaikka toukokuussa tehdyssä testissä ei tuntunut missään. Toivottavasti tämä ei ennakoi mitään tuloksien kannalta. Niitä pitäisikin muistaa soitella huomenna ennen yhtätoista – yleensä muistan soittoajat aina noin puolituntia soittoajan päättymisen jälkeen.

Tiedän, että mun pitäisi pitää ruokavaliostani parempaa huolta. Syön monipuolisesti ja kasvispainotteisesti perusruokia, mutta aina mulla on tekosyitä herkutteluun. Milloin se on stressi, milloin ”no nythän on loma”, yms. Myös sokerisia limuja on tullut nyt raskauden aikana juotua, kun sokerittomat lienee ainakin tällä hetkellä se vielä huonompi vaihtoehto. Niiden kohdalla olen kyllä nyt skarpannut ja ostanut makuvissyjä, jos on ollut tarve saada jotain kuplivaa juotavaa.

Raskaana onnistuu halutessaan ahdistumaan niin sadasta asiasta. Itselläni on ollut nuorempana hyvin problemaattinen suhde ruokaan, eikä se aina nykyäänkään ole ihan mutkaton. Tuntuu, että oma näläntunnistaminen on aika heikko ja jos en syö säännöllisesti, niin saatan alkaa täristä ja nousta kylmähiki pintaan kun nälkä sitten iskee kerralla kunnolla. Luin jossain vaiheessa artikkelin, että äidin raskauden aikainen ”tyhjien kalorien” syönti voi aiheuttaa lapselle juuri tätä ruokahalun säätelyn haastetta. Ja silti, silti vaikka se on yksi merkittävä haittatekijä ollut omassa elämässäni, on sokerin rajoittaminen minulle ihan älyttömän vaikeaa. Huoh.