Kummit

Me ei kasteta meidän lasta seurakuntaan eikä kirkkoon kuuluvaksi. Itse en ole kuulunut kirkkoon sitten 18-vuotispäiväni ja mieskin on jossain vaiheessa eronnut kirkosta. Päättäkööt lapsi sitten myöhemmin itse, jos semmosiin hulinoihin haluaa liittyä. Mutta kummit me hänelle halutaan.

Kummit on meidän näkökulmasta niitä muita aikuisia, joiden toivomme olevan kunkin omalla tapaansa läsnä lapsemme elämässä. Että ehkä jostakusta niistä tulee sellaisia aikuisia, joille voi teininä tai myöhemminkin soittaa ja mennä kylään, jos vanhemmat ei vaan tajua. Lapsellamme on onnea siinä, että sillä on tätejä, setä ja eno ja isovanhemmat (ainakin vielä), jotka varmasti ovat paljoltikin (toivottavasti) läsnä hänen elämässään. Mutta kummeissa on jotain spesiaalia, niistä toivottavasti tulee niitä hänen ihmisiään, meistä vanhemmista riippumatta. Tiedän, että me ollaan hyvässä asemassa sosiaalisen(kin) verkostomme osalta – meillä on ympärillä ihmisiä, joilta tulemme varmasti saamaan apua ja lapsemme rakkautta, olivat he sitten kummeja tai ei.

Itsehän olen ollut ihan paska kummitäti usealle kummilapselleni ( – meillä on suuri suku), mutta idealisoitu mielikuvani kummiudesta pohjaa yhteen kummipoikaani, jonka kanssa meillä on spesiaalisuhde. Hoidin häntä paljon kun hän oli pieni ja vieläkin on ihan parasta aina kun nähdään. Syyskuun lopussa, viikko ennen laskettua aikaa, hän on tulossa meille viikonlopuksi, että saadaan viettää vielä yksi viikonloppu yhdessä ihan vaan minä, mies ja hän, ennen kuin pikkukilpailija tunkeutuu kuvioihin.

Mutta niin: ne ihmiset, joita toivoimme, suostuivat kummeiksi. *tähän sydän* Yksi heistä on minun läheisimpiä ystäviäni, ja hänen kohdallaan mietin pitkään, että haluanko jakaa häntä lapseni kanssa… Hän on se, joka ymmärtää mua parhaiten ja jonka kanssa ei aina tarvita sanoja. Hän on mun ihminen. Ja nyt hänestä tulee myös meidän lapsen ihminen. Se on kuitenkin enemmän lämmin ajatus kuin kateellinen 😀

Toinen on mieheni pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa hän viettää päiviä vuodesta joissa seisten ja jokien rantoja tallaten. Tällä kummilla on itsellään kolme poikaa ja mieheni haaveissa he menevät koko lauman kanssa yhdessä kalalle.

Kolmas kummi on yksi serkuistani. Tätä me mietittiin pisimpään, koska tuntuisi loogiselta, että molemmat valitsee yhden kummin. Minusta tuntui kuitenkin tärkeältä, että voisin pyytää jonkun serkuistani kummiksi ja tämä, jonka pyysimme on, tietenkin, ihan huippu tyyppi ja hänessä on paljon sellaista ihan erilaista laatua kuin minussa tai miehessä, jota toivomme hänen voivan välittää lapsemme elämään.