Katsoin Stacey Dooleyn dokkarin muodin ympäristövaikutuksista Yle Areenasta (https://areena.yle.fi/1-4604650). Suosittelen lämpimästi, jos haluaa saada itselleen motivaatiota kestävämpään kulutukseen.

Meille miehen kanssa ekologisuus on tärkeä arvo, mutta ollaan molemmat samaan aikaan ihan sairaan impulsiivisia ja huonoja hillitsemään mielitekojamme. Pystyn aina perustelemaan itselleni miksi tarvitsen jotakin uutta, jos sille päälle satun. Toki pyrkimyksenä ei olekaan totaaliminimalistinen elämäntapa, mutta joku järki kuitenkin, koska se ois niin ihanan helppo unohtaa ja haalia kaikkea kivaa. Toisaalta tavaramäärät ahdistaa ja meinaan välillä saada paniikkikohtauksen, kun menen kurkistamaan meidän vaatehuoneeseen (joka on miehen valtakuntaa – se sporttivaatteiden ja erilaisten lenkkareiden määrä!).

Vauvan saaminen olisi erittäin helppo kohta unohtaa kaikki ajatukset ekologisuudesta ja taloudellisuudesta. Joka tuutista tunkee mainoksia mitä söpöimmistä ja ehdottoman tarpeellisista vaatteista ja asioista, joita ilman vauva vähintäänkin kuolee. Me ollaan onneksi saatu valtava määrä käytettyjä vauvan vaatteita ja tavaroita ystäviltä ja sukulaisilta jo viime keväästä alkaen. Kävin loppukesästä niitä läpi ja karsin sieltä x-määrän kaikkea sellaista, mille uskon meillä olevan käyttöä ja vein loput Hopelle (laittaisin tähän videon niistä hulluista vaatekasoista, jos en haluaisi olla anonyymi :D). Aion yrittää olla tehokas pieneksi jäävien tai ei sopivien vaatteiden kanssa kun vauva syntyy ja laittaa niitä nopealla tahdilla eteenpäin tai säästöön odottamaan mahdollista toista kierrosta.

Oon tehnyt vauvahankinnoista taulukkoa ja silti, vaikka me ollaan saatu mm. vaunut ja turvakaukalo, niin rahaa raskauteen/synnytykseen/vauvaa varten on mennyt tähän mennessä 839,10 euroa. Ja kaveri ei ole vielä syntynyt. Tuossa on mm. tens-laitteen vuokra, kaksi kantotakkia (molemmat käytettyinä ostettuja) ja sitten se mun ”tää on pakko saada ihan sama mitä maksaa” hulluusasia, eli Bengkung belly bind (http://www.kemikaalicocktail.fi/2014/09/keskivartalo-kuntoon-belly-binding/). Omani ostin Hippakaupasta (https://www.hippakauppa.fi/tuotteet.html?id=28521/)  ja maksoin siitä täyden hinnan, eli enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä tuotteesta vauvahankintalistalla – ja on muuten näköjään hoitolaukun lisäksi ainut asia, mikä on ostettu uutena. Ollaan me kuitenkin taidettu aika vähällä rahan menolla päästä (näkökulmasta riippuen toki).

Taloudellisuuden ja ekologisuuden lisäksi yksi näkökulma mikä tähän, että ollaan saatu vauvalle asioita, on ihan mieletön ilo siitä, miten mielellään ihmiset jakaa hyväksi kokemiaan asioita. Siinä on jotain semmoista huolehdituksi tulemisen tunnetta, vaikka tiedän että monen motiivi onkin saada omat nurkat tyhjiksi. Mutta jotenkin se, että meille tuodaan asioita, joita me tarvitaan – joita meidän vauva tarvitsee, sitoo meidät johonkin jatkumoon ja laumaan, jota lapsiperheet ilmeisesti on. Tai ainakin nämä minun lähipiirini ihmiset ovat.

Katsottuani tuon dokkarin tuli mieleen, että yritän kyllä jatkossa olla vielä aktiivisempi hankkimaan kaikki tarpeemme kierrätettynä. Nettishoppailu on tehty hirvittävän helpoksi ja houkuttavaksi, mutta ehkäpä se, että tulee lähdettyä kotoa kiertämään kirppareita, on ensi talvena ihan hyvä ajanviete.