Synnytysvisio
”Eniten jännittää juuri tuo arvaamattomuus. Meillä on suunnitelmia ja ajatuksia synnytyksen kulusta, mutta kaikesta pitää olla valmiita joustamaan jos tilanne niin vaatii.” Ylevästi itseäni lainaten: https://www.lily.fi/blogit/kaikki-muuttuu/synnytysajatuksia/.
Mun visio synnytyksestähän oli sellainen, että supistukset alkaa yöllä kotona. Me sytytellään kynttilöitä, käyn kuumassa suihkussa ja mies hieroo mun selkää. Sitten laitetaan tens-laite ja lähdetään aamun hämärässä vähän kävelylle, kun liike on hyvästä. Tehdään/tilataan (vuorokauden ajasta riippuen toki, enhän kuvittele että wolt aamuseiskaksi meille jotain toisi) ehkä jotain ruokaa ja nauretaan, että tässä sitä nyt on synnytys käynnissä ja me täällä syödään kotona vielä ruokaa kaksin. Jossain vaiheessa sitten tulisi hetki, että nyt on lähdettävä sairaalaan, tuntuu jo niin pahalta. Sairaalassa sitten saisin ilokaasua ja salaa antaisin sitä miehellekin ja naureskeltaisiin, minä ammeessa supistuksiin välillä keskittyen ja välillä siinä kuuluisassa supistusten välisessä tilassa ei tässä mitään.
Sitten lopulta, ehkä seuraavan vuorokauden puolella, väsyneenä ponnistaisin viimeisillä voimillani lyhyesti tai pitkästi, pääni (ja alapääni) repeämistä peläten vauvan maailmaan. Mies jännittäisi vieressä, kannustaisi ja sitten kuultaisiin se ääni, se parkaisu, ja meille nostettaisiin napanuorassa kiinni oleva tahmainen poika esiin ja laskettaisiin mun syliin. Siinä sitten itkettäisiin yhdessä sitä uutta ihmeellistä elämää ja ihmistä, joka tuhisee ja läpyttelee itsensä rinnalle. Mies saisi katkaista napanuoran rauhassa ja kiireettä, otettaisiin ekoja kuvia omille perheille ja oltaisiin siinä kuplassa.
Kaiken lopuksi päästäisiin potilashotelliin, yhteiseen sänkyyn syömään herkkuruokia.
Mutta hei, on suunnitelmia ja ajatuksia synnytyksen kulusta, mutta kaikesta pitää olla valmiita joustamaan jos tilanne niin vaatii.
Kirjoitan seuraavaksi siitä, miten meillä oikeasti meni. Nyt en kerkiä, kun pitää tässä samalla syödä vauhdilla ja tehdä kaikki ne asiat mitkä kerkiän tehdä kun vauva nukkuu isänsä sylissä. Disclaimerina kyllä kerron, että meillä on kaikki hyvin, rakkauden määrä meidän kotona on kasvanut eksponentiaalisesti vauvan lisäksi miestä kohtaan ja kaikki on kovin vaaleanpunaista.