Pahoittelut tekstin kuvien hirveästä laadusta 
Aloitin eilen hautomaprojektin uudelleen, paremmalla lämmöntuotto ratkaisulla kuin viimeksi. 
Kuten olen jo aiemminkin maininnut, minulla on tosiaan laumassani myös viiriäisiä. Olen hankkinut kantani viime kesänä tekemällä extempore roadtripin Nivalaan hakemaan kukon ja kanoja (itse reissukin oli hyvin mielenkiintoinen, sillä noihin aikoihin minulla oli laumassani vierailevana tähtenä kk saksanseisojanarttu, jonka oli lähdettävä reissuun mukaan..). Nivalasta haetut kanat munivat ihan kiitettävästi kesän ja yritinkin hautoa ”ylijääneitä” munia kotihautomossani ja onnistuin lopulta saamaan kuoriutuneen poikasenkin, mutta kyseinen yksilö oli valitettavasti hieman viallinen, eikä säilynyt laumamme jäsenenä kovinkaan kauaa. 

Nykyinen lintukantani on jo vanhaa, joten uutta verta olisi saatava pikimmiten, mutta tarjonta täällä päin on todella huono – siksi päätinkin antaa hautomiselle vielä mahdollisuuden ja tilasin pharao d ”lihaviiriäisen” munia Tohmajärveltä saakka, jonka lisäksi kävin eilen hakemassa infrapunalampun Maatalousykkösestä. 
Haudonnan alkukin on jo osoittautunut sen verran haasteelliseksi lämpöjen ja kosteuden kanssa, että alan yhä vakavammin harkita tehdasvalmisteista hautomakonetta lampun lisäksi jo tässä vaiheessa, sillä suunnitelmissa on ollut odottaa moisen hankkimista siihen saakka, että oma kanta olisi jo isompi ja vakaasti tuottava. 

Tässä projektissahan ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että naapurini luultavasti olettavat minun pitävän huumelabraa ja menetän luultavasti mielenterveyteni käännellessäni munia, mitatessani kosteutta ja säätäessäni lamppua, lisäksi on tietysti olemassa myös se seikka, että em. lamppu on muutenkin melko karmean näköinen, mutta eiköhän se muutenkin melko boheemiin sisustukseen istu. Tästä kaikesta tulen luultavasti raportoimaan myöhemmin ja toivottavasti pääsen näyttämään teille kotona haudottuja pikkukanasia. 

The Chicken Dance