Liikunnasta ja kehonkuvasta

Olen päättänyt, että eron jälkeiseen elämänmuutokseeni kuuluu olennaisena osana liikunnan lisääminen. Ensimmäinen motivaationi lenkkeilyn aloittamiseen oli mahdollisuus päästä pakoon omia ajatuksia, jotka tuntuivat kaatuvan päälle aina yksin kotona ollessa. Toisaalta elämän kaikinpuolinen terveellistäminen ei olisi muutenkaan lainkaan pahitteeksi. Lenkkikamat niskaan ja radalle siis!

Suhteeni liikuntaan on kuitenkin aina ollut hieman monimutkainen. Koska en ollut lapsenakaan lainkaan motorisesti lahjakas, liikunnan harrastaminen jäi jo silloin suht vähälle. Tulihan sitä kavereiden kanssa oltua ulkona ja leikin lomassa liikuttua, mutta jo silloin koin olevani liikunnallisesti huono. Asiaa vahvisti entisestään se, että kouluaikoina liikuntatunneilla en koskaan pärjännyt notkeammille ja nopeammille. Olin aina se, joka valittiin joukkueisiin toiseksi viimeisenä – oli ehkä joku vielä muakin huonompi, mutta loistamaan en päässyt koskaan. Tunnolliselle suorittajatytölle se merkitsi sitä, että liikuntaa kannatti välttää, koska siitä ei saanut välittömästi yhtä hyvää palautetta kuin muusta suorittamisesta. Panostin siis lukuaineisiin, koska niissä pärjäsin huhkimatta.

Myöhemmässä elämässä tämä päätös ei ole osoittautunut hirveän kannattavaksi. Olisinhan voinut kaiken opiskelun vastapainoksi myös liikkua enemmän, jotta jaksaisin fyysisesti paremmin. Nyt, vihdoin nostettuani peppuni penkistä, turvaudun enää mantraan siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Itselleni sopivia liikuntalajeja olen miettinyt pitkään, ja toistaiseksi aloittanut niistä lenkkeilyn. Se sopii mulle, koska kriteerini liikunnalle ovat aika simppelit: ei aikatauluja, helppoa, voi tehdä yksin. Joukkue- tai ryhmäliikunta tuntuu musta edelleen vieraalta – koululiikunnan vika, uskoisin. Suunnitelmissa on kuitenkin uskaltautua aloittamaan pilates ja muita vastaavia kehonhallintaa parantavia lajeja.

Elämän terveellistämiseen pyrin myös siksi, että lihoin e-pillereiden aloittamisen jälkeen aika monta kiloa, ihan yht’äkkiä. Aina ennen kykenin syömään suht vapaasti liikoja miettimättä tai harkitsematta, mutta pillereiden popsimisen aloitettuani – nyt eroon päättyneen suhteen alussa – kiloja alkoi kertyä aika pelottavasti. Lopulta vaaka näytti lähes 10 kiloa enemmän kuin ennen, hui. Se muutti kehonkuvaani ja kuvaani itsestäni aika radikaalisti. En olisi uskonut, kuinka ahdistavalta vaa’alle nouseminen voisi tuntua. Painoindeksini pysyi kyllä normaalin rajoissa, mutta kehon muuttuminen oli vaikea pala nieltäväksi.

Heti eron jälkeen lopetin pillerit, ja toivon, että se auttaa mua painonpudotuksessa. Pillereiden aikana tuntui, kuin kilot olisivat jämähtäneet paikoilleen: vaikka koitin syödä kuinka terveellisesti, se ei näkynyt painossa laskevasti lainkaan. Pikemminkin grammoja kertyi jatkuvasti lisää – hitaasti ja varmasti.

Lisäksi olen lisännyt veden juomista ja koittanut paremmin seurata syömiäni aterioita. Näillä muutoksilla toivon palaavani muutamassa kuukaudessa henkisesti takaisin omaksi (hoikemmaksi) itsekseni ja saavuttavani paremman fyysisen kunnon kuin koskaan aiemmin.