Syksy on aina ollut mulle alusta aloittamisen aikaa. Lapsena oli ihanaa aloittaa koulu, ostaa uudet opiskeluvälineet ja reppu. Myöhemmin rakastin yliopiston alkamispäivää, jolloin kaikki oli uutta ja mahdollista. Työvuosina syksyn merkitys on ehtinyt haalistua, mutta tänä vuonna kaikki on toisin. Kesällä kaikki muuttui ilman omaa tahtoani; nyt mun on otettava uudelleen oman elämäni ohjakset käsiini.

Alusta aloittaminen tuntuu nyt alkavana syksynä todella konkreettiselta. Vaikka olen jo valmistunut yliopistosta, jatkan hieman opintojani ensi lukuvuonna. Kalenteriin on varattu muutama päivä erilaisille seminaareille, mikä tuntuu pitkästä aikaa innostavalta. Mä haluan ajatella! Mä haluan opiskella! Työssäni ei vaadita akateemista osaamista, ja se on alkanut tuntua tylsältä. Haluaisin hyödyntää taitojani, en ainoastaan toistaa tismalleen samaa kaavaa päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Sen vuoksi olenkin hakenut muutamaa uutta työpaikkaa. Toki haluan vaihtaa töitä jo siksikin, etten halua enää törmätä mieheen. Ajatuskin siitä sattuu vielä liikaa. Yksi paikka vaikuttaisi todella mielenkiintoiselta ja rukoilen kaikella agnostikon uskollani, että pääsisin haastatteluun. Sitä paitsi paikka olisi vakituinen! Se, ettei mulla olisi enää määräaikaisuushuolia, olisi parasta, mitä mulle töiden saralla olisi koskaan tapahtunut.  Ei määräaikaisuushuolia, ei huolia sortuneesta rakkaudesta – kuulostaa niin hyvältä, että en uskalla edes toivoa.

Alusta aloittamisen teemaan sopii myös tuore suhteeni liikuntaan. Aloitin jo aika lupaavasti lenkkeilyn, mutta pakahduttava hellekausi vesitti sen melko mallikkaasti. On siis aloitettava jälleen alusta nyt, kun ilmat ovat hippusen viileämpiä. Syksyllä haluaisin ottaa myös salikorttini aktiivikäyttöön. On meinaan aika noloa, että en ole käyttänyt sitä juurikaan, vaikka osan siitä kustansi työnantajani liikuntaseteleiden muodossa.

Syksyyn pakkautuu nyt niin paljon toivoa, että en halua ajatella, kuinka raskasta on, jos toiveeni eivät toteudukaan. Pahinta olisi jäädä jumiin töihin, jossa muistoa päättyneestä parisuhteesta hierottaisiin vasten kasvojani jatkuvasti.

Etukäteen en kuitenkaan jaksa nyt murehtia mitään. Unelmoin niin paljon mielummin. Tule jo, syys!