Suhteellinen tai suhteeton elämä

Elämä on, tai ainakin sen pitäisi olla, tai se voisi olla, niin paljon enemmän kuin pelkkiä parisuhteita.
Sen mietintää, onko nyt suhteessa sen oikean ihmisen kanssa, onko onnellinen ja kestääkö niitä parisuhteessa nakertavia pikkujuttuja vielä viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Tai toisaalta sen mietintää, tuleeko koskaan, ehkä uudestaan, löytämään ketään – kenties sitä täydellistä. Ajatellaan, ettei kuitenkaan tule löytämään ketään yhtä sopivaa kuin se edellinen, se jolla oli hauskoja pikku tapoja ja juuri sopivan vahvasti omien sormien ympärille kiertyvät kämmenet.

Hylätään ihmisiä netissä ja sovelluksissa ulkonäön perusteella, reaalielämässä rasittavan äänen vuoksi tai koska kemiat eivät vain sovi yhteen, halutaan tulevaisuudelta ihan eri asioita tai koska arvoitetaan asioita eri tavalla.

Käytetään paljon aikaa ja energiaa toisten ihmisten, heidän suhteidensa ja sen vatvomiseen, ettei heillä enää tai vielä tai vain nyt ole mitään suhdetta minuun.
 

ihmissuhdehaikailut2.jpg

Eikö tuon ajan voisi käyttää johonkin hauskempaan, vähemmän tuhoisaan ja apaattiseen ja loppupeleissä tarpeettomaan?

Kuten vaikka hyviin kirjoihin, tulevaisuuden suunnitteluun, kirjoittamiseen tai maalaamiseen, keramiikkakurssiin, pehmikseen rantakalliolla, musiikkiin, tanssimiseen, itsetuntonsa kasvattamiseen, opiskeluun, uuden taidon oppimiseen, huonekasvien ostamiseen, rakkaaseen tai uuteen harrastukseen, ihan vain onnellisuuteen?

Itsekin löydän itseni ihan liian usein tuijottamasta eteeni ja miettimästä mitä jos, entä, mutta kun, ehkä, nyyh.
 

ihmissuhdehaikailut.jpg

Nautitaan mieluumin elämästä tässä ja nyt, olipa se sitten harmaita kesäpäiviä joina voi ihan hyvin jäädä sisälle kokoamaan palapeliä, ihon kärisyttämistä auringossa tai kuusipäiväisiä työviikkoja tunturin puuskissa. Tätä aikaa ei saa takaisin sen enempää kuin olemattomia, tulemattomia ja taakse jääneitä ihmissuhteita, joita mieli idealisoi heti, kun ne ajat ja ihmissuhteet ovat ohi.

Tehdään elämästä ja itsestämme jotain, joka ei nojaa toisiin ihmisiin ylipäätään, vaan jaksaa seisoa omilla jaloillaan ja pyöriä eteenpäin omalla voimallaan, tapahtuipa ihmissuhteissa mitä vain.

(Photos from Israel and Iceland: from when I’ve been truly happy)
 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *