Edessä puolitoista päivää vapaata. Kiva huomata, että olen kolmessa viikossa jo aikalailla tottunut siihen, että vapaapäivä onkin yleensä keskiviikkoisin: lauantait ja sunnuntait ovat niitä töissä kiireisimpiä päiviä. Ruotsin radion P3-kanavan ohjelmisto on viikonloppuisin surkeaa, joten oikeastaan odotan maanantaita joka viikonloppu ihan innolla. On jotenkin lohduttavaa tietää, että muu maailma jatkaa siinä samassa viisi päivää + viikonloppu -rytmissä, vaikka itse siitä poikkeankin. Ja toisaalta yhtä lohduttavaa on ajatella kaikkia muita epäsäännöllisiä tai epämukavia työaikoja noudattavia, kun ainoana koko hotellissa olen ylhäällä seitsemältä sunnuntaiaamuna, keittelemässä aamupuuroa ja kahvia aamupalabuffetin ihmisryntäystä varten.
Vaikka tällä hetkellä viihdynkin tässä omassa, yhteiskunnan ”normaalista” poikkeavassa rytmissäni, voin välillä viettää aikaa haaveillen siinä normaalissa rytmissä elämisestä. Tai no, en ehkä ihan: muutaman vuoden ajan olin koko ajan töissä arkipäivät ja sunnuntait, ja viimeisen vuoden aikana tunsin usein ahdistuvani kaksipäiväisistä viikonlopuista. Mitä tehdä sillä kaikella vapaa-ajalla? Usein nukuin sunnuntai-iltoja pois, kun en keksinyt muutakaan tekemistä.
Nyt haaveilen kuitenkin niistä pitkistä viikonlopuista: joskin en täällä tunturissa, vaan vaikka Tukholmassa. Lauantaisin voisi nähdä jotain kaveria tai istua ihan yksin kahvilassa (mieluusti jonkun kiinnostavan oppikirjan kanssa. En vain osaa ajatella elämää ilman opiskeluja, dediksiä puuskuttamassa takaraivossa.), haahuilla kaupungilla, puistossa tai metsässä, tai kauniina päivänä istua puistossa tai Gamla Stanin Slussenin vastaisella laiturilla; lukemassa ja vain olemassa, katselemassa ihmisiä ja pohtimassa maailman menoa. Sadesäällä voisi käydä museoissa (Fotografiska!) vaeltelemassa, istua popcornit sylissä leffasalin pimeydessä tai vain viettää pidemmän tovin kahvilassa. Vetää kumpparit jalkaan ja viettää tunteja tyhjilllä kaduilla sateen ropina korvissa. Ehkä ostaa jonkun paksun lifestyle-lehden pastellisine kuvineen ja kankeine sivuineen, mieluusti ekologiselle paperille painettuna, tai toisaalta lukea jotain kirjastosta lainattua paksua kirjaa tunnelbanassa.
Sunnuntaina voisi viettää ensin tovin sängyssä lukien, toisen tovin ruhtinaallisen aamupalan ääressä. Siemailla teetä tai kahvia kaikessa rauhassa ikkunasta maailman menoa katsellen. Kastella kukat, poimia ympäri asuntoa hylätyt sukat pesukoneeseen (nämä haaveeni edellyttäisivät siis omaa asuntoa ja omaa pesukonetta, ts. eipä tule tapahtumaan ihan heti), ehkä vaihtaa lakanat ja imuroidakin jos siltä tuntuisi. Mutta ainakin avata ikkunat ja kuurata ne ikuiset hammastahnaroiskeet vessan peilistä, juoda kuppikaupalla teetä, ehkä ottaa epäekologisen pitkä kuuma suihku tai kylpy ja poltella kynttilöitä ja suitsukkeita koko asunnossa. Paistaa pitsaa, kipaista ostamaan pussillinen irtokarkkeja ja viettää loppupäivän jonkun kirjan, leffan tai sarjan ääressä, mieluusti viestitellä jonkun kaverin kanssa – naamatusten ei ihmisiä joka päivä tarvitse tavata. Toisessa todellisuudessa olisi ihana voida vain kaapata alleen pyörä polkeakseen tallille: edes hevosten turpia lulluttelemaan, mieluusti vähän lantaa luomaan ja heppoja harjailemaan, ihannetapauksessa maastoilemaan satulan natinassa ja kavioiden kopinassa, keskellä hiljaista metsää.
Juuri nyt nuo haaveet tuntuvat aika (tosi) kaukaisilta. Seuraavat pari kuukautta olisi tarkoitus viettää työpaikallani asuen, mikä tarkoittaa omaa pientä huonetta (joka tosin kaipaisi imurointia silloin tällöin sekin), aamupalaa kello 10:00 ja olematonta mahdollisuutta tehdä mitään omaa ruokaa tai vain pikaisesti kipaista ostamaan irttareita, tai edes lähteä lähimpään kaupunkiin. Ja kun lähden täältä, ei tarkoitukseni edelleenkään ole asettua mihinkään yhteen paikkaan ja yhteen asuntoon – eikä ehkä varsinkaan juuri Tukholmaan, vaikka se rakkain kaupunkini tässä maailmassa onkin.
Jatkan siis vapaapäivien viettoa päivänä jona radio lähettää arkipäiväohjelmistoaan, pörssi pyörii ja tunnelbana täyttyy tungoksesta joskus kahdeksan aikoihin siellä joidenkin satojen kilometrien päässä (paitsi eipäs täytykään, tuli nyt mieleeni: Tukholma on tyhjä juhannuksesta elokuuhun). Jatkan aamupalan syöntiä 10:00, kuten jokaisena viikon päivänä; jatkan äänikirjojen kuuntelua, värityskirjan värittelyä ja aika epäantaumuksellista opiskeluani. Ja kasaan päähäni ja välillä paperillekin ”sitten kun” -listoja, ajalle jossain tulevaisuudessa. Ennen kaikkea jatkan vaeltamista ja ajoittaista vaeltamattomuudestani stressaamista ja itseni laiskaksi tuntemista muiden ihmisten pohjimmiltaan ystävällismielisen painostuksen alla. Mutta jatkan myös suhteellisen rajoitetusta vapaudestani nauttimista sydämeni syvimpiä juuria myöten, koska vapaa-aika on kuitenkin aika (tosi) ihana konsepti.
Ihanaa viikonjatkoa sinullekin ♥
PS. lempparibloggaajani Sandra listasi juuri sunnuntaina 67 asiaa, joita tehdä sunnuntaisin pitääkseen sunnuntaiahdistuksen poissa. Nämäkin haluan muistaa sitten tulevaisuudessa, kun sunnuntait eivät olekaan niitä hattaraisen haavemaisia, vaan ennemminkin aavemaisia ja ankeita, kuten ne joskus ovat.
