Kalle Kanttarelli, Pekka Paku, Pirre Perhonen ja muut ystävät

 

kissa_1.jpg

Minä olen varautunut lapseni haasteellisiin pyyntöihin, virkkaamalla saa luotua minkä tahansa lelun! Ja, oh boy, oh boy, kelpaavatko ne lapsille? Ne lähtee käsistä!

img_4686_1.jpg

Virkkasin Tirpan syntymäpäiville loppujen lopuksi 9 lelua ongintalahjoiksi. Jokaista en tyhmänä tajunnut ikuistaa (paitsi kännykän kameralla), mutta Kalle Kanttarelli oli minun mielestäni niin veikeä että ryhdyin jopa lavastamaan syksyistä tunnelmaa.

img_4400.jpg

Voin tähän alle liittää hypoteettisiin sulkumerkkeihin sen kännykkäkuvan:

1392541_10151952736317417_613605044_n.jpg

 

Aloin lähinnä vain virkkaamaan ja matkalla muodotui ajatuksia eri olennoista. Homman ainoa mukava puoli olikin spontaanius, minä olen neuloja, en virkkaaja. Puolessa välissä kädet alkoivat täristä ja otsalle muodostui kylmä hiki: pakottavasta (huumeriippuvaisuuden kaltaisesta) tarpeesta aloin neuloa sukkaa.

 

Kommentit (2)
  1. Voi miten hassuja! Vain mielikuvitus rajana. Hetkinen.. Tyttöhän meni juuri unille ja jossain mulla on pussillinen puuvillaisia jämälankoja… 😛

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *