Aamulla herätessäni selailin facebookia kännykälläni. Mukava ohje kartonkiruusuista osui silmääni ja päätin samantien tehdä pariskunnan amaryllikseni juurelle.
Eipä mulla muuta, nämä näyttivät niin mukavilta ja olivat helppo toteuttaa, mietin että ruusut sopisivat myös joululahjapakettien päälle!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Minä olen varautunut lapseni haasteellisiin pyyntöihin, virkkaamalla saa luotua minkä tahansa lelun! Ja, oh boy, oh boy, kelpaavatko ne lapsille? Ne lähtee käsistä!
Virkkasin Tirpan syntymäpäiville loppujen lopuksi 9 lelua ongintalahjoiksi. Jokaista en tyhmänä tajunnut ikuistaa (paitsi kännykän kameralla), mutta Kalle Kanttarelli oli minun mielestäni niin veikeä että ryhdyin jopa lavastamaan syksyistä tunnelmaa.
Voin tähän alle liittää hypoteettisiin sulkumerkkeihin sen kännykkäkuvan:
Aloin lähinnä vain virkkaamaan ja matkalla muodotui ajatuksia eri olennoista. Homman ainoa mukava puoli olikin spontaanius, minä olen neuloja, en virkkaaja. Puolessa välissä kädet alkoivat täristä ja otsalle muodostui kylmä hiki: pakottavasta (huumeriippuvaisuuden kaltaisesta) tarpeesta aloin neuloa sukkaa.
