Ihan ensimmäisenä huudan että jippii, olen lukenut suomalaisen kirjan, jota kustantaja kuvaa takakansitekstissä psykologiseksi trilleriksi. Seuraavaksi totean, että vaikka viihdyin tämä yhden lajityypin edustajan seurassa, en usko, että genrestä vieläkään tulee kestosuosikkini. Pekka Hiltusen esikoisromaani Vilpittömästi sinun on siitä poikkeuksellinen suomalainen trilleri/dekkari, että siinä ei etsitä konnaa Jyväskylän alamaailman suosimien nurhukuppiloiden nurkkapöydistä eikä paeta venäläismafiaa […]

Se olen minä. Siis otsikon hupakko. Kerron nyt jotain noloa mutta hyvin inhimillistä itsestäni. Olen hanakka ihastumaan fiktiivisiin hahmoihin. Tällä hetkellä ihastukseni on eräs Jarle Klepp, punatukkainen pisamanaama Norjasta. Tapasin Jarlen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten elokuvassa Mies joka rakasti Yngveä. Jarle oli 17-vuotias stavangerilainen poika, joka soitti Mathias Rust Band -nimisessä punkbändissä, seurusteli maailman […]

 In your face, festariahistus! Olen avautunut aiemmin siitä huonon omantunnon, ulkopuolisuuden ja vässykkyyden tunnecocktailista, jonka elokuvafestivaalit minussa aiheuttavat. Sama pätee teatterien ensi-iltoihin. Kyse on tästä: En juuri koskaan jaksa/muista/hoksaa tutustua docpointtien teatterikesien r&a-festereiden ohjelmaan etukäteen. Yhtenä aamuna liput tulevat myyntiin, minä herään horroksestani ja alan miettiä, pitäisiköhän mennä katsomaan jotain. Mutta ups, liput menivät jo. […]

Olen lukenut vuoden sisällä kolme Chimamanda Ngozi Adichien kirjaa. Puolikas keltaista aurinkoa oli loistava, Purppuranpunainen hibiskus hyvä, ja tämä kesällä suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Huominen on liian kaukana jotain kahden edellisen välistä. En lue usein novelleja. Koska työni on monen asian hoitamista yhtä aikaa, tykkään vapaalla keskittyä mieluummin yhteen tarinaan kuin kiitää ihmiskohtalosta toiseen. Siksi pidän […]

Mikäpä olisikaan sopivampi aika lukea WTC-iskuista ammentavaa kirjallisuutta kuin nyt, kun terroriteosta on melkein päivälleen kymmenen vuotta. Tartuin siis Hertan NY-vinkkiin ja ostin lomareissulta Johathan Safran Foerin romaanin Extremely Loud And Incredibly Close. Jos kirjailijan nimi kuulostaa tutulta, syy on todennäköisesti Foerin tuorein teos Eläinten syömisestä. Opus on vienyt sekä lihansyötnihalut että yöunet monelta. Minulla […]

En malta olla palaamatta vielä viime perjantaihin ja Akateemisen kirjakaupan näyteikkunaan. Koska kaikki teistä eivät voineet olla paikalla, tässä parhaat palat Lilyn kirjailijahaastatteluista, olkaapa hyvät! Saanko esitellä: Tuomas Kyrö ja Essi Tammimaa.   Lily Taiteiden yössä / Essi Tammimaa from Dialogi on Vimeo. Mitä kirjailija tekee seuraaaksi, kun on ensin kirjoittanut romaanin kolmesta sisaresta, heikoista […]

”En olekaan aiemmin istunut akvaariossa”, tokaisi kirjailija Tuomas Kyrö, kun ohjasin hänet eilen illalla Akateemisen kirjakaupan näyteikkunaan.  Mutta akvaariossa oli mukavaa. Lily  jututti kiinnostavia kirjaihmisiä eilen Kirjojen yössä, ja pitkin Espaa Taiteiden yönä vaeltaneet ihmiset pysähtyivät kuuntemaan meitä ikkunan taakse. Tunnelma oli rento, ihmiset hyväntuulisia ja kirjailijat huippuja – kaikin puolin onnistunut ilta siis. (Enkä malta […]

Menen perjantaina seisomaan näyteikkunaan. Jännittää. Ja yhtä aikaa olen innoissani. Lily on mukana Akateemisen kirjakaupan Kirjojen yössä perjantaina. Valtaamme Akateemisen Espan-puoleisen näyteikkunan koko illaksi, kello 17-22. Ikkunassa Lilyn kirjavelho Ina haastattelee kiinnostavia kirjailijoita ja osallistuu paneeliin, jossa käsitellään kirjablogeja. Mukana paneelissa ovat myös Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi ja kirjailija Miina Supinen. Keskustelun juontaa Pekka Hiltunen, […]

Lahjomaton arvontageneraattori on puhunut, kirjapalkinnot lähtevät Jeminalle ja Ambrosialle! Katsokaas kommenttiboksiin! Kun muut, niin minäkin. Tykkään listoista ja into pinkeänä kirjaan ylös joka syksy ja kevät kustantamoiden kuvastoista ne uutuudet, jotka haluan lukea. Koska olen tunnollisten opiskeluvuosien jälkeen kovalla työllä opetellut jättämään huonot kirjat kesken ja vastustan kirjojen lukemista suoritusmielessä, listani ovat kovin armollisia. En  […]

Olen myöhäinen Paul Auster -herännäinen. Jostain syystä kuvittelin koko 1990-luvun, että Austerin New York -trilogia on scifi-klassikko. (Tämä ehkä paljastaa kiusallisia asioita suhteestani scifiin.) Luin ensimmäisen Austerini viime syksynä ja pidin Näkymättömästä paljon. Vetäisin heti perään Kuun maisemissa, ja tykkäsin siitäkin. Tosin jo kahden kirjan perusteella kävivät selviksi Austerin maneerit: nuori kirjallisuudenopiskelijamies harhailemassa New Yorkissa […]