Syksyn kirjat + kilpailu: voita Pekka Hiltusen esikoisromaani
Lahjomaton arvontageneraattori on puhunut, kirjapalkinnot lähtevät Jeminalle ja Ambrosialle! Katsokaas kommenttiboksiin!
Kun muut, niin minäkin. Tykkään listoista ja into pinkeänä kirjaan ylös joka syksy ja kevät kustantamoiden kuvastoista ne uutuudet, jotka haluan lukea.
Koska olen tunnollisten opiskeluvuosien jälkeen kovalla työllä opetellut jättämään huonot kirjat kesken ja vastustan kirjojen lukemista suoritusmielessä, listani ovat kovin armollisia. En kuvittele lukevani kaikkia kiinnostavan tuntuisia uutuuksia, vaan valmistaudun lukemaan ehdottomasti vain muutaman etukäteen inspiroivimman.
Tässä minun versioni syksyn uutuuslukemisista, jaoteltuna supertieteellisesti kolmeen tärkeysluokkaan. Voilá! Sokerina postauksen pohjalla myös kirjakisa.
Pakko lukea
Michael Cunningham: Illan tullen. Jos kustantajan katalogi lupaa, että Tunnit-romaanin kirjoittajan uusi teos käsittelee elämän tarkoituksen etsimistä, onko minulla varaa olla lukematta? No ei ole.
Orhan Pamuk: Hiljainen talo. Hullaannuin Pamukiin kunnolla viime vuonna. Rakastan hänen surumielistä tapaansa katsoa maailmaa ja kuvata ihanaa Istanbulia. Uutuudessa eletään vuotta 1980, aikaa juuri ennen armeijan vallankaappausta.
Lionel Shriver: Jonnekin pois. Olen jo aiemmin avautunut traumaattisesta suhteestani Shriveriin. Olisipa uutuus Poikani Kevinin tasoa, ei esimerkiksi Kaksoisvirheen.
Kiinnostaa kovasti
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun. Imagen toimituspäällikkö kirjoitti trillerin kylmässä Lontoossa asuvista naisista, ystävyydestä ja huijauksista.
Mike Pohjola: Ihmisen poika. Roolipelaajaveteraanin kirjassa poika luulee olevansa Jeesus. Heti alkoi kiinnostaa.
Aravind Adiga: Viimeinen mies. Kohkattu ja kehuttu Valkoinen tiikeri oli tasoa ihan jees mutta sivisti minua intialaisen keskiluokan elämästä niin paljon, että totta maar luen aiheesta lisää.
Paul Auster: Sunset Park. Nooo on kai tämäkin nyt luettava. Vuosi 2008 ja suuri romahdus. New Yorkissa, missäs muualla.
Kaarina Hazard: Julkinen poru. Joskus Hazardin sivallukset ärsyttävät, toisinaan piristävät. Tuoreimmassa(kin) esseekokoelmassa käsitellään mediaa.
Katson sillä silmällä
Helmi Kekkonen: Valinta. Tunnustus: en tunne Helmi Kekkosen aiempaa tuotantoa laisinkaan, mutta Ina on kehunut monesti. Siinä on tarpeeksi suositusta.
Anna-Kaari Hakkarainen: Verkko. Esikoisromaani sijoittuu kuvitteelliseen Neuvosto-Suomeen. Tykkään mitä jos -kirjoista ja elokuvista, miksen siis tästäkin.
Katja Kettu: Kätilö. Kun mukavan vimmainen kirjoittaja kertoo kätilön ja saksalaisen luutnantin rakkaudesta jatkosodan aikaan, käsillä saattaa olla sellainen sotakirja, josta minäkin innostun.
Ja nyt on teidän vuoronne. Mitä aiotte lukea tänä syksynä? Uutta, vanhaa – molemmat käyvät. Olen saanut Gummerukselta kaikkien kommentoijien kesken arvottavaksi kaksi kappaletta Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -romaania.
