Diapamilla hankittua yhteenkuuluvuuden tunnetta? Ensimmäinen päiväni päihdehoidossa
Tämän kertomuksen kaikki tarinat ovat tapahtuneet, ne tapahtuivat yhtenä kesänä jonkin aikaa sitten, ne tapahtuivat yhdessä pienessä kaupungissa ja kaupungin päihdehoitolassa, sen terapiahuoneissa, terasseilla, pihanurmella ja keittiössä. Ne tapahtuivat minulle ja ne tapahtuivat muille, mutta pyrin päihdehoitoaikaa kuvaavissa teksteissäni keskittymään siihen, minkälaisen muutoksen hoito sai minussa aikaan ja kuinka oma ymmärrykseni juomiseni todellisuudesta raadollistui. Vaikka haluaisinkin, koska vertaistuella on toipumisessa suuri merkitys, en tule kirjoittamaan juuri muista potilaista kaikkien yksityisyyttä suojatakseni ja sitä kunnioittaakseni, ja jos tulenkin, yksityiskohtia on muutettu niin, ettei henkilöitä voi tunnistaa.
Joku koputtaa huoneeni oveen. Pyyhin nopeasti kyyneleeni hihansuuhun ja avaan oven. Ovella seisoo nuori nainen, jolla on kadehdittavan pitkät hiukset ja aurinkolasit kasvoillaan. ”Se naispuolinen terapeutti pyysi etsimään sut, me mennään kuulemma lääkäriin”, tyttö sanoo hämmentyneen oloisena. ”Okei, tarviiko sinne jotain mukaan?”, kysyn vähintään yhtä hämmentyneenä. ”Henkkarit, ei kai muuta. Hitto, en mä näistä tiedä”, tyttö vastaa ja hieroo kädellään otsaansa. ”Vittu, että koskee päähän”
Seuraan tyttöä etupihalle auton luokse ja änkeän takapenkille. Autossa on tuhottoman kuuma ja takapuoleni ottaa ikävästi kiinni penkin nahkaan. Pirteän oloinen terapeutti hyppää kuskin paikalle ja ymmärrän, että hän on heistä se, jonka kanssa puhuin aiemmin puhelimessa. ”Minkäs ikäisiä te tytöt olette?”, terapeutti kysyy iloisesti. ”Kolmekymmentä”, mumisen takapenkiltä. ”Kolmekymmentäkolme”, toinen tyttö mumisee takaisin. Yllätyn, sillä hän näyttää huomattavasti nuoremmalta.
”No niin, oikein hyvän ikäisiä raittiudelle! Mä olen itse raitistunut 35-vuotiaana ja muistan kyllä sen ekan päivän hoidossa. Tästä kääntyy teidän uuden elämän ensimmäinen sivu. Se on mahtavaa, kun jossain vaiheessa ymmärtää, ettei enää tarvitse juoda. Mä en enää joisi, vaikka saisin luvan!”, terapeutti nauraa.
”No niin, oikein hyvän ikäisiä raittiudelle! Mä olen itse raitistunut 35-vuotiaana ja muistan kyllä sen ekan päivän hoidossa. Tästä kääntyy teidän uuden elämän ensimmäinen sivu. Se on mahtavaa, kun jossain vaiheessa ymmärtää, ettei enää tarvitse juoda. Mä en enää joisi, vaikka saisin luvan!”, terapeutti nauraa.
Ajamme pienen kylän yksityisen lääkäriaseman eteen. ”Lääkärikin on alan miehiä, raitistunut alkoholisti, joten voitte hänelle kertoa aivan rehellisesti omasta tilanteestanne ja määristä”, terapeutti vinkkaa, kun astumme autosta ulos. Aulassa hieron hikisiä sisäreisiäni yhteen ja nojaan päätäni käsiin. Oloni on edelleen aivan hirveä, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Lääkäri katselee minua tutkivasti pienikokoisten silmälasiensa alta. ”Minkälainen olo sulla on?”, hän lopulta kysyy. ”Aika huono”, vastaan enkä tiedä minne laittaisin käteni, joiden tärinään minulla ei ole mitään kontrollia. ”Et sä hirveen hyvältä näytäkään. Miten pitkä putki on takana?” ”Pari kuukautta kai, en minä muista. Että jos tähän oloon jotain saisi..”, sanon toiveikkaasti. Tiedän, että katkolla ihmiset makaavat horkkaansa pois rauhoittavien ja B-vitamiinipiikkien voimalla, joten uskallan varovaisesti toivoa, että voisin saada olooni jotakin, joka voisi vauhdittaa eskapismia näistä hirveistä olosuhteista.
Seurustelin kerran alkoholistin kanssa. Lyhyen suhteemme aikana hän oli kolme kertaa avokatkolla, josta mies aina aamuisin haki rauhoittavat ja vitamiinit oloa tasaamaan.
Seurustelin kerran alkoholistin kanssa. Lyhyen suhteemme aikana hän oli kolme kertaa avokatkolla, josta mies aina aamuisin haki rauhoittavat ja vitamiinit oloa tasaamaan. Katkojaksojen aikana en kuullut hänestä mitään; kun mies oli jälleen saatu kuntoon, saattoi juhliminen jatkua kuten aiemminkin. Mies lääkitsi toisinaan minuakin, mutta muutoin en ole juuri sekakäyttöä harjoittanut. Olisi varmaankin pitänyt, jotta olisin voinut jatkaa juomistani vielä hieman pidemmän aikaa.
”Mä määrään sulle nyt vieroitusoireisiin viideksi ensimmäiseksi päiväksi Diapamia ja lasketaan annostusta koko ajan niin saat nukuttua ja pääset keskittymään hoitoon”, lääkäri lausuu lopulta armolliset sanat. ”Mites sairasloman tarve?” ”En tarvitse, mä oon kesälomalla. Niin ja sinne OmaKantaan ei mielellään mitään päihderiippuvuuden diagnoosia tai minkäänlaista merkintää siitä, että olen päihdehoidossa. Mä maksan tämän hoidon itse ja teen sen vapaa-ajallani myös siitä syystä, etten halua tästä mitään evidenssiä kantoihini”, sanon tiukasti. Lääkäri hymähtää ja ojentaa minulle reseptin.
Automatkalla takaisin hoitolaan minua oksettaa. Kuumuus, pomppivat tiet ja terapeutin katkeamaton juttelu saavat oloni entistä sairaammaksi. ”Kerran oltiin yhtä naista viemässä lääkäriin ja hän oksensi auton aivan täyteen, joten sanokaa vaan, jos tulee huono olo”, terapeutti nauraa.
Päihdehoitolassa on jälleen ruokailun aika. Juon mehukeittoa ja appelsiinimehua ja otan lääkkeeni, mikään kiinteä ei vielä varmasti mene alas. Muut potilaat katselevat minua uteliaasti, mutta eivät liiemmin häiritse juttelulla. En varmastikaan näytä kovin vastaanottavaiselta.
Illalla istumme grillikatoksella, kun tunnen lääkkeiden vaikutuksen. Puhetta alkaa yhtäkkiä syntyä ja vaikka siinä ei tunnu olevan punaista lankaa, tunnen äkillistä yhteenkuuluvuutta muihin. Mikäs minun täällä ollessa, lääkittynä muiden huurujen seurassa. Taivas on vaaleanpunainen ja grillistä tuleva viettelevä tuoksu saa mahani kurisemaan.
”Ei siitä ole varmaankaan ole kuin muutama vuosi, kun H:n kaupungissa päihdehoito tarkoitti kohtuukäyttöön opettelua. Meidät potilaat lastattiin perjantaisin minibussiin, jolla sitten ajettiin kylän ainoaan pubiin. Siellä sai juoda kaksi pitkää ja sitten ajettiin takaisin hoitolaan puhumaan siitä, olisiko tehnyt mieli juoda lisää”, yksi potilaista, päihdehoitokonkari, kertoo. Nauran muiden mukana ja puristan kokistölkkiä kädessäni. En edes muista milloin olisin viimeksi grillaillut ilman, että aktiviteetti olisi päälleliimattu oheistoiminnaksi juomisen ympärille.